Sunnuntai oli, ja meni. Niin meni myös joulu kipeänä
sängyssä loikoillen. Eipä ainakaan tarvitse murehtia tämän vuoden tuomista
joulukiloista, kun niitä ei yksinkertaisesti tullut. Kiitos ihan hirveän
flunssan, johon sairastuin jo ennen joulua.
Nyt kuitenkin vuorossa vihdoin viimeinen morsiamen
perinneasuste, jotain sinistä.
Vihaan, tai en vihaa varsinaisesti, en vain pidä sinisestä
väristä. Minusta sininen ei sovi mulle alkuunkaan, eikä sitä sen takia
vaatekaapistani tai mistään muualta löydykään. Enkä halua sinistä mihinkään
näkyvälle paikalle.
Niinpä monen muun tavoin minunkin jotain sinistä on visusti
piilotettu hääpuvun uumeniin sukkanauhan muodossa.
Mun jotain sinistä voisi yhtä hyvin olla jotain vanhaa tai
melkein jopa jotain lainattua. Sukkanauhalla on tarina, menneisyys. O nappasi
sen ensimmäisistä häistä, jossa yhdessä parina olimme vuonna 2013. Häät olivat
vielä O:n serkun. Joten vanhaa joka tapauksessa, lainattua siinä tapauksessa,
että omistaja vaihtuu heti meidän häiden jälkeen ;)
Käyttääkö kukaan muu sulhasen kiinni nappaamaan sukkanauhaa,
vai miten yleistä tämä mahtaa olla?
Sukkanauhahan on siis odottanut uudelleen käyttöön
pääsemistä häiden aikaan reilut neljä vuotta O:n yöpöydänlaatikossa varmassa
tallessa. Tämä morsian, kun halusi häilyttää sen visusti, että saadaan se myös
hyötykäyttöön omissa häissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti