Minun vai meidän häät?

Aihe, jota olen joskus pohtinut ääneen, mutta ehkä se ansaitsee ihan oman postauksen.

Miksi häitä pidetään jotenkin naisten juttuna? 

Olen lukenut O:lle joskus karvat pystyssä juttuja erinäisistä keskusteluista siitä, miten nainen tekee, nainen suunnittelee, nainen sitä ja tätä, mies on vaan se pieni pakko kun yksinkään ei voi mennä naimisiin. 

Me ollaan ainakin molemmat laitettu itsemme likoon 101%:sesti. Jos totta puhutaan, vielä vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, et O näpertää folion kanssa illat pitkän monta tuntia, tai on kiukkuinen siitä kun mä en huoli hänen apuaan, kun haluan itse näperrellä. Ja että hän on parempi näpertelemään suodatinpusseista kukkia kun minä! 

Totta puhuen mua ärsyttää, kun puhutaan että saadaan ainakin MINUN näköiset häät, kun yritän tehdä kaikkeni, että ne olisi molempien näköiset. Ja käsi raamatulla kysyn kaikesta O:n mielipidettä, ja yritän saada mukaan myös juttuja, joista O pitää.

Onhan O jo kiittänyt minua siitä, kun jaksan näpertää ne tuolinhuput, saadaan mukavan yhtenäinen tila. O:n vastuulle jäi kankaan leikkeleminen.

Ja totta puhuen,  ollaan molemmat suhteellisen tarkkoja kodista, sen sisustuksesta, ja että kaikki sopii hyvin yhteen. 

Miksi sen miehen pitäisi olla tossun alla, kun suurimmaksi osaksi miehethän tienaa enemmän, ja miesten pussista ne häät maksetaan?
Onko häät sitten ainoa aihe, jossa nainen saa vaikuttaa ja mies istuu hiljaa kiltisti vieressä nyökyttämässä kyllä kultaa?
Vai onko tämä viimeinen hetki naisen sanoa se viimeinen sana, avioliitossa kaapin paikan määrää mies, ja vaimo on nyrkin ja hellan välissä? 

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eräs miesten vaateliike kertoi sivuillaan kovin sitä, miten nainen kuitenkin sanoo miehenkin puvusta sen viimeisen sanan, kun on enemmän ajatuksiaan häille antanut. 

Ja että mies ei muka saisi olla näyttävämpi, ja vievän naiselta sen ansaitseman huomion. Anteeksi mitä?! 

Kyllä, mun ajatukset kulkee nykyään kaikki häiden eteen, en osaa kotona olla paikallani ilman tekemättä mitään häiden eteen. Olen suunnitellut häitä kohta 25 vuotta, silti en voisi olla onnellisempi siitä miten paljon O tekee näiden eteen!
Mies, joka ei ole elämässään mitään askarrellut saatika pahemmin nikkaroinut on kyllä yllättänyt positiivisesti. 

Mä en kyllä tämän luokan näperryshäitä kestäisikään, jos toinen vaan istuisi vieressä ja kaivelisi persettään.

Ught. Olen taas puhunut, ja avannut sanaisen arkkuni. Antakee anteeksi, mä vaan välillä pidän provosoinnista.    

Ps. tänne kotiutui tänään uusi läppäri. Vihdoin wipiiii! Saa tämä bloggaaminen taas pientä nousukautta, kun on kunnon pelit ja vehkeet.

pps. Mut löytää instagramista samalla tutulla nimellä kun blogi on. Seurata voi myös blogit.fi:ssä,bloglovin`:issä , blogipolussa ja mitä näitä nyt oli....

ppps. Mää myös snäpääilen, ja sinne on alkanut tulla enemmän vaan hääjuttuja. Ja joulujuttuja. Sieltä mut löytää laurrrra.90 nimimerkin takaa. Ja muutakin kun hääjuttuja meidän arjesta.