tiistai 29. marraskuuta 2016

Minun vai meidän häät?

Aihe, jota olen joskus pohtinut ääneen, mutta ehkä se ansaitsee ihan oman postauksen.

Miksi häitä pidetään jotenkin naisten juttuna? 

Olen lukenut O:lle joskus karvat pystyssä juttuja erinäisistä keskusteluista siitä, miten nainen tekee, nainen suunnittelee, nainen sitä ja tätä, mies on vaan se pieni pakko kun yksinkään ei voi mennä naimisiin. 
Me ollaan ainakin molemmat laitettu itsemme likoon 101%:sesti. Jos totta puhutaan, vielä vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, et O näpertää folion kanssa illat pitkän monta tuntia, tai on kiukkuinen siitä kun mä en huoli hänen apuaan, kun haluan itse näperrellä. Ja että hän on parempi näpertelemään suodatinpusseista kukkia kun minä! 

Totta puhuen mua ärsyttää, kun puhutaan että saadaan ainakin MINUN näköiset häät, kun yritän tehdä kaikkeni, että ne olisi molempien näköiset. Ja käsi raamatulla kysyn kaikesta O:n mielipidettä, ja yritän saada mukaan myös juttuja, joista O pitää.

Onhan O jo kiittänyt minua siitä, kun jaksan näpertää ne tuolinhuput, saadaan mukavan yhtenäinen tila. O:n vastuulle jäi kankaan leikkeleminen.
Ja totta puhuen,  ollaan molemmat suhteellisen tarkkoja kodista, sen sisustuksesta, ja että kaikki sopii hyvin yhteen. 

Miksi sen miehen pitäisi olla tossun alla, kun suurimmaksi osaksi miehethän tienaa enemmän, ja miesten pussista ne häät maksetaan?
Onko häät sitten ainoa aihe, jossa nainen saa vaikuttaa ja mies istuu hiljaa kiltisti vieressä nyökyttämässä kyllä kultaa?
Vai onko tämä viimeinen hetki naisen sanoa se viimeinen sana, avioliitossa kaapin paikan määrää mies, ja vaimo on nyrkin ja hellan välissä? 

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eräs miesten vaateliike kertoi sivuillaan kovin sitä, miten nainen kuitenkin sanoo miehenkin puvusta sen viimeisen sanan, kun on enemmän ajatuksiaan häille antanut. 
Ja että mies ei muka saisi olla näyttävämpi, ja vievän naiselta sen ansaitseman huomion. Anteeksi mitä?! 

Kyllä, mun ajatukset kulkee nykyään kaikki häiden eteen, en osaa kotona olla paikallani ilman tekemättä mitään häiden eteen. Olen suunnitellut häitä kohta 25 vuotta, silti en voisi olla onnellisempi siitä miten paljon O tekee näiden eteen!
Mies, joka ei ole elämässään mitään askarrellut saatika pahemmin nikkaroinut on kyllä yllättänyt positiivisesti. 
Mä en kyllä tämän luokan näperryshäitä kestäisikään, jos toinen vaan istuisi vieressä ja kaivelisi persettään.

Ught. Olen taas puhunut, ja avannut sanaisen arkkuni. Antakee anteeksi, mä vaan välillä pidän provosoinnista.    

Ps. tänne kotiutui tänään uusi läppäri. Vihdoin wipiiii! Saa tämä bloggaaminen taas pientä nousukautta, kun on kunnon pelit ja vehkeet.

pps. Mut löytää instagramista samalla tutulla nimellä kun blogi on. Seurata voi myös blogit.fi:ssä,bloglovin`:issäblogipolussa ja mitä näitä nyt oli....

ppps. Mää myös snäpääilen, ja sinne on alkanut tulla enemmän vaan hääjuttuja. Ja joulujuttuja. Sieltä mut löytää laurrrra.90 nimimerkin takaa. Ja muutakin kun hääjuttuja meidän arjesta.

2 kommenttia:

EMMI kirjoitti...

Musta tuntuu, et oon omaksunut jokseenkin rennon asenteen näissä häävalmisteluissa :D Pieniin näperryksiin kuluvan ajan tekee rennolla asenteella yhden viikonlopun aikana - sitten keväällä.

Noista nettijutuista ei kannata niinkään ottaa nokkiinsa. :) Kaikki ei osaa ilmaista itteään välttämättä oikein kirjoituksissa. Mutta ite ainakin oon A:lle sanonu, että kyllä minä tuun mukaan, kun puku mennään ostamaan ja sanon kyllä mielipiteeni. Tarkotuksena on ostaa monikäyttöinen musta puku ja kyllä mä haluan nähdä, että se ihan oikeasti istuu ja on oikean kokoinen. Monta kertaa A on kiikuttanut kotiin paitoja, joiden huomaa olevan sittenkin olkapäistä liian tiukat... Ja myyjiin en pelkästään luota, koska niiden tavoite on saada rahaa liikkeeseen jopa valheiden avulla (terkuin entinen vaatemyyjä:D)

Unknown kirjoitti...

Mä vedän aina välillä herneet nenään ihme jutuista. Rennosta tää on kaukana, mut se me tiedettiin kun tähän ruvettiin.

Meillä on pukuja jo monta, mä saatan niitä joskus tuoda ihan muuten vaan, kun pongaan alesta kivoja. Ja mä teen tota miesten vaatettamista työkseni, siksi se alkaakin ärsyttää jos nainen haluaa väkisin jotain väriä, mikä ei millään sille miehelle sovi :D
Mä kyllä sanon asiakkaille aina suoraa jos joku ei vaan sovi tai istu. Ne palauttaa ne kuitenkin valheen jälkeen ;)