Olen alusta asti ollut tämän kirjoittamisen kanssa sillä linjoilla, että asiat kirjoitetaan suoraan, niinkuin ne on, mitään kaunistelematta. Niin teen nytkin.
Mua ahdistaa. Ihan hirveästi. Niinkun viime postauksessa jo kerroinkin.
Enkä mä oikeastaan tiedä, mikä mua ahdistaa?
Syksy saa aina melankolisen puoleni esiin, niin tänäkin vuonna. Ja nähtävästi todella vahvasti. Mun vaan tekee koko ajan mieli heittää pyyhe kehään, sanoa koko paskalle soronoo, karata etelään, ja mennä siellä naimisiin.
Naimisiin haluan yhä. Mutta olenko silti ihminen, joka järjestää vuosidadan bileet reilulle sadalle ihmisille?
Viime postauksessa kerroin, miten varaa päivä kortit on kasana pöydällä osoitteiden puuttumisen vuoksi. Nyt suurin syy on se, ettei mua huvita. Etsin lisää jostain motivaatiota, ja panen ne sitten postiin. Jos pistän.
Tilannetta ei yhtään helpota, että painan käytännössä kahta duunia. Mulla on yksi vapaapäivä kahdessa viikossa.
Meillä on myös O:n kanssa seuraava yhteinen vapaapäivä tiedossa kolmen viikon päästä. Edellinen oli reilu kaksi viikkoa sitten. Muutenkin kaipaan ihan mielettömästi yhteistä arkea, ja arjesta irrottautumista. Sitä nyt ei ole luvassa hetkeen. Jos vaikka jouluna sitten?
Päällimmäinen halua meillä molemmilla, ainakin mulla on tällä hetkellä joku ihan muu, kun häät. Ei, emme halua lasta, mutta ei siitä sen enempää.
Lopetin myös aiemmin päivällä facebookissa hääryhmien seuraamisen. En ole myöskään hetkeen ole seurannut hääblogeja, ja omanikin on ollut hetken pienoisessa unholassa.
Päätinkin, että kokoan ajatukseni ihan kaikessa rauhassa, yritän selvittää tän pääni ja saada ajatukset kasaan kaiken suhteen. Pidän myös pienen blogihiljaisuuden siksi aikaa, kunnes taas kaikki valkoiset ja vaaleanpunaiset unelmat näyttää hyvältä. Ei tännekään ole mitään järkeä kirjoittaa mitään melankolista koko ajan.
Otan kyllä ilolla vastaan kommentteja ja sähköposteja, jos joku muu on kärsinyt samasta asiasta, ja päässyt siit yli jotenkin. :)
6 kommenttia:
Voi ei. Ota oma aikasi ja selvittele mieltäsi. Mieti, mikä on tärkeitä. Mikään ei oo sen arvoista, että vetää itsensä ihan piippuun.
Jaksamista <3
Luin juuri toisesta blogista ja sen kommenteista, miten kaikkia häidensä järjestelijöitä tuntuu väsyttävän juuri nyt (ks. isaidyesblogi.blogspot.fi). Et siis ole yksin.
Kun häiden lisäksi on meneillään paljon muutakin, tauko tekee varmasti hyvää. :)
Tsemppiä!
Kiitos Emmi <3 Parit pitkät yöunet, ja illat O:n kanssa auttoi jo pitkälle!
Kun tässä nyt ei olis aikaa pidemmälle tauolle. :D Kaikki on vielä niin kesken. Alan stressata enemmän sitä, kun aika vaan kuluu enkä saa mitään tehdyksi. Nyt kuitenkin uuteen nousuun! :)
Tiedän tunteen. :D Tässä alkaa itsekin vähän stressata, kun toteutukset ovat kolme kuukautta jäljessä to do -listasta. Näillä mennään. :D
Kutakuinkin just se kolme kk. Nooh, lohdutan itseäni sillä, että tässä nyt on vielä aikaa :)
Lähetä kommentti