Minun vai meidän häät?

Aihe, jota olen joskus pohtinut ääneen, mutta ehkä se ansaitsee ihan oman postauksen.

Miksi häitä pidetään jotenkin naisten juttuna? 

Olen lukenut O:lle joskus karvat pystyssä juttuja erinäisistä keskusteluista siitä, miten nainen tekee, nainen suunnittelee, nainen sitä ja tätä, mies on vaan se pieni pakko kun yksinkään ei voi mennä naimisiin. 

Me ollaan ainakin molemmat laitettu itsemme likoon 101%:sesti. Jos totta puhutaan, vielä vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, et O näpertää folion kanssa illat pitkän monta tuntia, tai on kiukkuinen siitä kun mä en huoli hänen apuaan, kun haluan itse näperrellä. Ja että hän on parempi näpertelemään suodatinpusseista kukkia kun minä! 

Totta puhuen mua ärsyttää, kun puhutaan että saadaan ainakin MINUN näköiset häät, kun yritän tehdä kaikkeni, että ne olisi molempien näköiset. Ja käsi raamatulla kysyn kaikesta O:n mielipidettä, ja yritän saada mukaan myös juttuja, joista O pitää.

Onhan O jo kiittänyt minua siitä, kun jaksan näpertää ne tuolinhuput, saadaan mukavan yhtenäinen tila. O:n vastuulle jäi kankaan leikkeleminen.

Ja totta puhuen,  ollaan molemmat suhteellisen tarkkoja kodista, sen sisustuksesta, ja että kaikki sopii hyvin yhteen. 

Miksi sen miehen pitäisi olla tossun alla, kun suurimmaksi osaksi miehethän tienaa enemmän, ja miesten pussista ne häät maksetaan?
Onko häät sitten ainoa aihe, jossa nainen saa vaikuttaa ja mies istuu hiljaa kiltisti vieressä nyökyttämässä kyllä kultaa?
Vai onko tämä viimeinen hetki naisen sanoa se viimeinen sana, avioliitossa kaapin paikan määrää mies, ja vaimo on nyrkin ja hellan välissä? 

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eräs miesten vaateliike kertoi sivuillaan kovin sitä, miten nainen kuitenkin sanoo miehenkin puvusta sen viimeisen sanan, kun on enemmän ajatuksiaan häille antanut. 

Ja että mies ei muka saisi olla näyttävämpi, ja vievän naiselta sen ansaitseman huomion. Anteeksi mitä?! 

Kyllä, mun ajatukset kulkee nykyään kaikki häiden eteen, en osaa kotona olla paikallani ilman tekemättä mitään häiden eteen. Olen suunnitellut häitä kohta 25 vuotta, silti en voisi olla onnellisempi siitä miten paljon O tekee näiden eteen!
Mies, joka ei ole elämässään mitään askarrellut saatika pahemmin nikkaroinut on kyllä yllättänyt positiivisesti. 

Mä en kyllä tämän luokan näperryshäitä kestäisikään, jos toinen vaan istuisi vieressä ja kaivelisi persettään.

Ught. Olen taas puhunut, ja avannut sanaisen arkkuni. Antakee anteeksi, mä vaan välillä pidän provosoinnista.    

Ps. tänne kotiutui tänään uusi läppäri. Vihdoin wipiiii! Saa tämä bloggaaminen taas pientä nousukautta, kun on kunnon pelit ja vehkeet.

pps. Mut löytää instagramista samalla tutulla nimellä kun blogi on. Seurata voi myös blogit.fi:ssä,bloglovin`:issä , blogipolussa ja mitä näitä nyt oli....

ppps. Mää myös snäpääilen, ja sinne on alkanut tulla enemmän vaan hääjuttuja. Ja joulujuttuja. Sieltä mut löytää laurrrra.90 nimimerkin takaa. Ja muutakin kun hääjuttuja meidän arjesta.

Häätuoksut

Meillä on molemmilla allergiaa, minkä olen muutaman kerran maininnut. Molemmat saadaan tietyistä tuoksuista päänsärkyä, ja minä varsinkin hengenahdistusta.
Silti ihminen  jolla on erittäin vahva hajumuisti, halusi itselleen häätuoksun. Olisin kyllä voinut käyttää vanhoja tuoksujakin, mutta ei. Se ei sitten ole se tuoksu, joka pullon avatessa saa fiiliksen nousemaan kattoon, ja muistot hääpäivään.

Tiedättehän sen tunteen, kun jostain ihmisen tuoksusta tulee mieleen joku mulkku? Hyvännäköinen mies kävelee kohti, ja hänellä on samaa tuoksua, kun ex:älläsi. Nainen kävelee ohi, ja tuoksuu äidiltäsi? Vai olenko vaan ainoa ketä yhdistää tietyt tuoksut toisiin ihmisiin? 

Pidemmittä puhein, meillä on häätuoksut!

Syy miksi ostin nämä jo nyt, melkein kymmentä kuukautta etukäteen on sisäisen tarjoushaukkani vika. Kiitos Black Friday:n näissäkin tuoksuissa säästin n 40euroa. 
Tää mun tarjoushaukkailu alkaa olla jo vähän surkuhupaista. Olenkohan oikeesti ostanut mitään täydellä hinnalla näitä kekkereitä varten? :D 

Mun tuoksu on Hugo Boss:in The Scent for her

 Näin hajuvettä kuvataan;

Boss The Scent For Her on voimakas ja feminiininen tuoksu Hugo Bossilta. Eksklusiivinen hajuvesi, jolla on sensuelli luonne,joka on saanut inspiraationsa viettelevästä taiteesta, ja sen vastustamaton intohimo saa tulemaan lähemmäksi. Se on varma vastine miehiselle tuoksulle, valmistettu riisumaan aseista sitä kantavan naisen puoleensavetävää houkutusta. Ensituoksuna on hienovaraisia nuotteja hedelmäistä persikkaa, joka yhdessä makean hunajan ja kukoistavan freesian kanssa, herättää halun aistit ja luo väistämättömän vetovoiman. Sykkivä sydäntuoksu puoleensavetävää osmanthusia, ja pohjalla lepäävät intensiiviset paahdetut kaakaopavut, jotka herättävät elämänhalun.

Ensimmäisen kerran sitä ranteeseen suihkuttaessani kysyin O:n mielipidettä, ja hän sanoi sen olevan seksy.

O:lle puolestaan valikoitui Mr. Burberry

 

Tämä kuvaus annetaan Mr. Burberrystä;

 Vastakohtien mies. Klassisen ajaton, mutta silti moderni. Hienostunut ja aistillinen. Särmikkään tyylikäs. Raikas ja maskuliininen tuoksu ikonisen trenssin inspiroimassa pullossa. Ensituoksussa yhdistyvät greippi, rakuuna ja kardemumma. Tuoksu syvenee yhdistelmällä koivunlehteä, muskottiöljyä ja setripuuta. Lopuksi tuoksussa tulevat esille vetiver ja santelipuu.

 

Siellä ne odottavat 257 päivää pääsyä tositoimiin.
Onko muilla jo häätuoksut hankittu? Tai edes mietinnässä?
 

Panostus vs pihistys

Otsikko voisi myös ihan hyvin olla, miksi menemme naimisiin Somerolla?


Budjetiksi kun päätimme alunperin 12000 siitä kauheasti tinkimättä, oli aika miettiä mitä sillä saadaan. 

Pihistys.

 

Paikka, tai paikkakunta. 
Säästämme paikassa ihan hirvittävästi! Jos meidän vierasmäärällä olisi alettu katsomaan paikkaa täältä Turusta päin, olisi n110 ruokittavaa, tila ja kakku maksanut  n.6000e väistämättä, kun nyt pääsemme noin puolella tästä.
Ja kyllä. minusta on älytöntä maksaa siitä, että saamme päivän juhlia jossain paikassa enemmän, kun normaalit ihmiset maksaa kuukauden asumisesta. 
Toiseksi ruoka. Samaa ruokaa saa melkein joka paikassa. Siinä ei hirveästi ole eroja, lämmössä pitkään seisominen tasoittaa aika hyvin ruuan, kun ruuan.
Suurin ruoka juttu on kakku. Kun kakun pitää olla erikoinen, harva sitä toteuttaa, ainakaan samaan hintaan. Ja sitä on niin monta kertaa syöty niin hirveää limaa, ettei sitä olisi toivonut edes pahemmalla vihamiehelle, ja näissäkin paikoissa kakun pitäisi olla korkealuokkaista.

Kukat.
Niin kun olen monta kertaa sanonut, kukat tehdään itse, suurimmaksi osaksi suodatinpusseista. Oikeita kukkia tulee jotain, ja vähän. Päästäisiin vaan testaamaan mikä ei allergisoi. Kimppu tulee näillä näkymillä oikeista kukista. Heittokimppu virkatuista. ;)
Nopeasti laskettuna tästä tulee säästöä n.500e

Koristelut.
Vaatii aikaa. Ja viitseliäisyyttä, mutta tehdään itse. Esim. tuolinhuput. Palkkaa kun en siitä saa, ainakaan ennen niiden myymistä mutta tällä periaatteella saadaan yhden hupun hinnaksi n. euron luokkaa. 

Kiinakaupat. Pakko se on tunnustaa, mutta ne vähät kun askarteluun ja siihen vähäiseen koristeluun tarvitaan ensimmäisenä katsotaan ebayn tarjonta. 

Kirppikset. Niistä voi tehdä löytöjä! Kirjoitin lähinnä facebookin kirppiksistä, mutta niissä on tämä tuttu ongelma, häät-etuliite. Varsinkin kierrätyskeskukset on osoittautuneet oikeaksi aarteeksi. 

Tarjoukset. Tarjoushaukka nostaa räpylän pystyyn! Sormuksessa säästettiin 30%  mikä oli melkein 500e, puvussa toiset 500e. Viinilasit käytiin ostamassa Ikeassa 25% tarjouksesta.
Kannattaa oikeasti ahkerasti kyttäillä tarjouksia mitä häihin vielä tarvitsee. Noilla kun voi säästää pitkän pennin taas kaikkeen muuhun.  

kuva

Nämä saattaa näyttää pieniltä, mutta näillä ollaan säästetty yli 5000e! 

Panostus.

 

Mihin me sitten ollaan saatu käytettyä tuo säästynyt 5000e?

kuva.

Kuvaaja. Saatiin ehkä se tärkein. Ikuistaja meidän päivälle. Tämä olisi vielä saatu ympättyä tuohon Turku häihin, tosin ei ehkä koko päivää kestävää, ja ammattilaista. Tässä "hävisimme" lähemmäs tonnin.

Bändi. Mä halusin ehdottomasti live musiikin! Siihen uppoaa se 1300e.

Alkoholi. Meille on hyvä ruoka tärkeää, tähän kuuluu olennaisesti hyvä juoma. On viiniä, olutta, siideriä, lonkeroa, booleja, viskejä, konjakkia ja likööriä.
Juomiin menee 1300e, kun selvittäis 500e. -800e siis.

Kakku. Ja herkut. Herkkuperse täällä moi. Kakku oli alusta asti selvää. Samoin kaikki muu herkku. Tähän menee sitten semmosen 1000e. Hups.

Koristelu. Hämyinen loppu kesän ilta, tarvitsee olla valoja. Ja koristelu muutenkin viimosen päälle mietitty. Ja vielä niin että kaikki sopii yhteen. Vaikka itse tehdäänkin, saa näihin silti uppoamaan rahaa. Tarkkaa määrää en tiedä vielä.

Kattaus. Ja kun on alkoholia, pitää olla lasejakin. Joka sortille omat. Ja kun pitopalvelulla ei ole, ne pitää itse ostaa. Tosin, luotan että niistä pääsee eroon hyvin. Pitäiskö tuohon ylös laittaa joku kirppisjuttu. Hmmm.

Näitä pihistys vs. panostus juttuja on varmasti aika paljon, mutta näissä me pihistetään, että voidaan panostaa unelmien häihin. 

Mihin te panostatte tai pihistätte?

Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä! :) 

 

 

Mitä kuuluu järjestelyille?

Yksi sana riittää aika hyvin kuvaamaan tätä kysymystä; Hyvää!
Oikeasti, tosi hyvää!
Mulla on oikeasti sellainen olo, että tästä saadaan kunnon bileet, ensimmäisen kerran.



Meidän budjetille kuuluu hyvää. Edes mun mätkyt ei kaatanut sitä suuntaan, tai toiseen. Ollaan sen eteen kyllä duunia paiskittu. Budjetti voi itse asiassa niin hyvin, että näyttää siltä, että voidaan oikeasti varata joku matka ennen häitä! Kohdetta en halua paljastaa, koska se vaatii ihan oman postauksen. Tai postaussarjan.

Mä en oo muuttanut mieltäni kertaakaan ainakaan vielä... Oikeastaan meidän teema, ja mun päässäni olevat suunnitelmat paljastuvat aina vaan paremmaksi...

Tajusin, että meillä alkaa olla kaikki aika hyvin hanskassa. Ollaan tehty ite häihin tulevaa ohjelmaa word:illä tässä nyt pari päivää, ja ne on oikeastaan tulostamista vaille valmiina. 
Myös kaikki pienet askartelut on siinä pisteessä, että ne saa iltaisin sohvalla telkkaria katsoessaan valmiiksi. 
Tuolinhuput on vielä aloittamatta, mutta muutama hassu sauma. Yhteen huppuun. Huppuja tarvitaan se 110. Tässä on talvilomakin. Jos silloin ei satu mitään äksidenttiä, ja se pidetään häälomana :D


Aloin myös O:n kanssa miettiä tässä yksi ilta, mitä meillä on, ja mitä puuttuu. Meillä on hankittu astioita, oikeastaan erilaisia laseja. Yksi Ikea keikka on vielä keskiviikkona edessä, kun viinilasit on vielä sillon tarjouksessa. T:tarjoushaukka! 
Koristeet tehdään aika suurilta osin itse. Purkit, pullot ja purnukat on näihinkin jo kerätty. Koristeena käytetään aika paljon myös meiltä löytyneitä oikeasti vanhoja juttuja. Vanhoja pulloja on kaivettu kellarista, vintiltä puulaatikoita, ja navetan ylisiltä maitotonkia. 

Ja mitä meiltä sitten vielä puuttuu? Osa viinilaseista. Se hoidetaan tällä viikolla. Photo booth rekvisiitta, multa vannehame ja huntu. Pompomit ja riisilyhdyt, kaitaliinat, kakkukoriste, servietit, kertakäyttöastiat iltapalalle. Myös muutama vesipullo pitää hommata sekä laseja viskibaariin. Ja karkkibuffet ottimet.
Kutsuja emme ole vielä aloittaneet suunnittelemaan, mutta sen ehtii hyvin, kun niitä ei joudu itse tekemään. Muuta emme keksineet. Ja O:n puku.
Ja ainoa stressin aihe! HÄÄAUTO! (Hyvät morsiamet, älkää antako mitään miehen tehtäväksi, saatte tehdä ne kuitenkin itse ;))
Ja toi oli vitsi. Mä en voisi olla oikeasti onnellisempi siitä, miten paljon O on tehnyt meidän häiden eteen. Ja miten paljon hän on joustanut omasta mukavuusalueeltaan meidän takia. Mulla on vaan maailman ihanin tuleva aviomies <3

Jos joku Turusta/Salosta/Forssasta tai sieltä päin tietää mistä saadaan hääauto, kertokaa! 

Ps. Koska aikaa on nähtävästi vaikka muille jakaa, sain maailman parhaimman idean omasta mielestä heittokimpulle. 

Miksi 12.8?

Joskus, vuonna kivi ja paperi kun aloimme häistä puhua, elokuu oli kuulautena molemmille ilmiselvä. Talvihäät voisivat tulla kysymykseen, jos talvet olisivat vielä kylmiä ja lumisia, molemmat kun tammikuun lapsia olemme.Täällä lounaassa voidaan talven sijaan puhua vetisestä jääkaudesta.
Kevät oli pois suljettu molempien pahojen allergioiden takia, kesäkuu on kylmä ku siperia. Heinäkuu, no tylsä! Suurimman osan mielestä se ainoa kesäkuukausi suomessa. Ihmiset reissaa, on festareita ja ties mitä muuta.

Alunperin mun unelma päivä oli 6.8.2016. Se tuli joulukuun kihlauksen jälkeen hieman liian nopeasti. Raha olisi myös tuottanut suuren ongelman noin lyhyellä ajalla.

Molemmat myös oltiin alunperin sillä ajatukselle, että kun kihlaudumme päätämme hääpäivän. Joulukuussa löimme lukkoon elokuun 2017. Sitten se päivä. Vaihtoehdot olivat 5, 12 tai 19. 
19 on liian myöhään, ja O:n siskon syntymäpäivä. :D
5 vai 12? 
5 olisi todennäköisesti lämpimämpi, kesäisempi, mutta se ei rimmaa niin hyvin.
Päädyimme siis 12.8.
 
Päivällä ei ole sinällään mitään tekemistä meidän historian kanssa. Paitsi, jos nyt haluaa ihan alkaa mateemaattiseksi, niin meidän päivä on ollu se kuusi. Kuusi kertaa kaksi on 12. Ja kaksi kertaa siksi, koska kaksihan meitä on.

Ja me, ainakin minä olen viettämässä loppukesän häitä, en mitään syyshäitä! Hyiyök!

Miten muut on valinnut päivän? 

Täällä taas.

Kahdet 14 tunnin unet teki ihmeitä, ja maailma ei näytä  yhtään niin synkältä. Mä oon jopa jaksanut tehdä askarteluja häiden eteen, kiertää tänään O:n kanssa kirppiksiä, ja kirjoitettiin jopa varaa päivä - kortit. Haluaisin niin jo esitellä ne, mutta pitää ehkä malttaa vielä mieli, ja odottaa että ne on vierailla asti. Kivempi saada ensin postia, kun nähdä lopputulos blogin puolelta. Kyllä tää tästä! Ja tätä on liikkeellä. Johtuu ehkä siitä, että häihin on kuitenkin ihan riittävästi aikaa, ja elämässä pitää olla muutakin kun häät.
 
Pari päivää vatvottuani sitä, ettei meillä ole yhteistä aikaa enää ollenkaan, varasin meille uudeksi vuodeksi hotellihuoneen, taas on jotain mitä odottaa, ja sen avulla jatkaa pitkän arjen! Päästään myös samalla juhlistamaan ensimmäistä kihlajaispäivää. :) Joka muuten osuu ikävästi keskelle viikkoa.
Muutenkin meillä on nyt tässä pari iltaa ollut yhteistä aikaa. Käytiin alkuviikosta leffassa, eilen katoimme yhdessä kotisohvalla leffan ja tänään leivoimme täytekakun O:n isälle.


Kun kortteja en vielä voi esitellä, esitellään sitten meidän häätarrat.
Kun kerroin O:lle, ja R:lle tarroista, reaktio oli lähinnä, että mitä? Bongasin tämänkin idean facebookin hääryhmästä, joiden seuranta ihan oman mielenrauhan takia pysyy pannassa vielä tovin.

Tarrat ovat peräisin ebayn ihmeellisestä maailmasta, 400 tarraa kustansivat vähän toistakymppiä, ja olen kyllä näihin ihan tyytyväinen! Toki, koon olisin voinut tarkemmin ennen tilaamista, mutta ei aina voi kaikkea tajuta. Tarroja on kahta sorttia, toisessa lukee vain meidän nimi, ja päivä. Niitä on tarkoitus käyttää "sinetteinä" varaa päivä-korteissa ja kutsuissa, sekä karkkitötteröissä.
Toisissa, joita tilattiin 100kpl lukee nimien ja päivän lisäksi onnen kyyneleet, ja ne tulee meidän kirkossa jaettaviin nenäliinoihin.

Näiden avulla saa musta kivasti yhtenäistä ilmettä kutsuihin ja näkee jo päältä, keneltä saa postia.


Mitäs tykkäätte?

Ps. Lauantaina enään 9kk! Ja luvassa on ajastettu postaus, miksi päädyimme juuri kyseiseen päivään.
Viikonloppu meneekin juhliessa isiä. Ja vähän töissä.

Hyvää viikonloppua! :)

Mitä jos en pystykkään siihen?

Olen alusta asti ollut tämän kirjoittamisen kanssa sillä linjoilla, että asiat kirjoitetaan suoraan, niinkuin ne on, mitään kaunistelematta. Niin teen nytkin.
Mua ahdistaa. Ihan hirveästi. Niinkun viime postauksessa jo kerroinkin.
Enkä mä oikeastaan tiedä, mikä mua ahdistaa?
Syksy saa aina melankolisen puoleni esiin, niin tänäkin vuonna. Ja nähtävästi todella vahvasti. Mun vaan tekee koko ajan mieli heittää pyyhe kehään, sanoa koko paskalle soronoo, karata etelään, ja mennä siellä naimisiin.

Naimisiin haluan yhä. Mutta olenko silti ihminen, joka järjestää vuosidadan bileet reilulle sadalle ihmisille?
Viime postauksessa kerroin, miten varaa päivä kortit on kasana pöydällä osoitteiden puuttumisen vuoksi. Nyt suurin syy on se, ettei mua huvita. Etsin lisää jostain motivaatiota, ja panen ne sitten postiin. Jos pistän.



Tilannetta ei yhtään helpota, että painan käytännössä kahta duunia. Mulla on yksi vapaapäivä kahdessa viikossa.
Meillä on myös O:n kanssa seuraava yhteinen vapaapäivä tiedossa kolmen viikon päästä. Edellinen oli reilu kaksi viikkoa sitten. Muutenkin kaipaan ihan mielettömästi yhteistä arkea, ja arjesta irrottautumista. Sitä nyt ei ole luvassa hetkeen. Jos vaikka jouluna sitten?

Päällimmäinen halua meillä molemmilla, ainakin mulla on tällä hetkellä joku ihan muu, kun häät. Ei, emme halua lasta, mutta ei siitä sen enempää. 


Lopetin myös aiemmin päivällä facebookissa hääryhmien seuraamisen. En ole myöskään hetkeen ole seurannut hääblogeja, ja omanikin on ollut hetken pienoisessa unholassa.


Päätinkin, että kokoan ajatukseni ihan kaikessa rauhassa, yritän selvittää tän pääni ja saada ajatukset kasaan kaiken suhteen. Pidän myös pienen blogihiljaisuuden siksi aikaa, kunnes taas kaikki valkoiset ja vaaleanpunaiset unelmat näyttää hyvältä. Ei tännekään ole mitään järkeä kirjoittaa mitään melankolista koko ajan.



Otan kyllä ilolla vastaan kommentteja ja sähköposteja, jos joku muu on kärsinyt samasta asiasta, ja päässyt siit yli jotenkin. :)