Pari kaunista sanaa kaasosta

Mun ja kaasoni R:n yhteinen taival on alkanut reilu 20 vuotta sitten, kun olimme pikkutyttöjä. R on varmaan jo kerhoaikana saanut seurata vieressä mun hääleikkejä. Mulle on jo muutaman vuoden ollut selvää, kenet haluan kaasokseni. Se, onko niitä enemmän selvisi vasta oikeastaan tässä matkanvarrella.

Lapsena tunsimme toisemme, mutta paremmin ystävystyimme muistaakseni kolmannella luokalla, kun R vaihtoi koulua, ja tuli meidän luokalle.
Vuodet ovat kuljettaneet meitä, ensin R muutti Turkuun, sitten takaisin somerolla samoihin aikoihin kun mä ja O tavattiin.
Meidän ystävyys on silti pysynyt. Hirveen usein emme toisiamme näe, kiitos molempien vuorotöiden. R on kuitenkin ihminen, jonka kanssa pieni erossa olokaan ei haittaa, pystymme silti puhumaan ilman kiusallisia hiljaisia hetkiä.

 "Kaaso on vanha suomalainen nimitys. Se tarkoittaa morsiamen avustajaa. Entisajan suomalaisissa maalaishäissä kaaso oli aina vanhempi kokenut vaimoihminen"

Meidän ystävyyteen on mahtunut iloja, ja suruja. Mä olin paikalla, kun R sai veljeltään varmasti elämänsä ikävimmän puhelun, ja olemme viettäneet ikimuistoisen päivän stadikalla Cheekin keikalla, perille pääsimme eksymättä, vaikka kartanlukija sanoi oikealle, ja näytti kädellään vasemmalle. Kiitos O:n, joka jonotti teinien kanssa meille Cittarissa lippuja molempien ollessa töissä. :D Me kerroimme toisillemme ensimmäisten joukossa kihlautumisesta, ja arvasinhan minä noitavainoillani R:n raskauden ensimmäisenä, tulevien vanhempien jälkeen.
R on kuullut varmaan kaikki parkumiset kaikkien edellisten suhteiden ja säätöjen kanssa, R on kuullut mietteeni ja valitukseni siitä, miten O:n olisi jo aika kosia.

Koru

R toimii mun järjenäänenä. Mä saan pähkähulluja ideoita, joita en ehkä uskalla siinä vaiheessa kertoa O:lle, R tyrmää ne heti, jos katsoo sen parhaakseen.
Suurimpiin , ihan pähkähulluihin ideoihin saan rimpsun rauhoittavista lääkkeistä, millä mut saadaan rauhoittumaan.

"Länsi-Suomessa kaasoksi sanottiin puoliammattilaista morsiamen pukijaa, joka saattoi olla papinrouva, säätyläisnainen tai taitava vanha muori. Hänellä oli morsiamen pukemiseen tarvittava kruunu, koristeet ja joskus morsiuspukukin, joita hän lainasi korvauksesta."

Olen myöskin lukenut hirveitä kertomuksia siitä, miten häiden jälkeen kaaso ja morsian eivät ole missään tekemisissä keskenään. Mä en siihen meidän kohdalla usko, se oli myös yksi kriteeri kaason valintaan.
Mä en tule pitämään mitään askarteluleirejä, koska toineinen meistä ei liiemmin askartelusta pidä, toinen on sen suhteen liiankin perfektionisti.
Suurin tehtävä R:llä on ennen häitä pitää mut kasassa. Yhden paniikkipuhelun hän onkin jo saanut, ja luuli vähintään jonkun kuolleen.
 

 "Kaason tehtävä oli myös seurata morsianta häiden eri vaiheissa, suojata häntä noituudelta ja neuvoa hänelle avioliittotaikoja."

Mitä odotan kaasolta?

 

- Mun järjissä pitämistä. Alussa niitä viestejä tuli enemmen, nyt eletään aika seesteistä aikaa. Katsotaan ens vuonna sitten uudelleen.
- Polttarit, mun ensimmäiset polttarit on omani. Mä en oo ikinä ollut polttareissa, joten matalilla vesillä mennään, mulla ei pahemmin ole odotuksia. Paitsi yksi, sen olenkin sanonut, mitä en halua tehdä, se oli varmasti jo tiedossakin.
- Pompomit! Sä lupasit herkässä hetkessä, viiniä ja pompomeja.
- Koristelussa tarvitaan sitten apua. Paljon. Jos joku on jäänyt epäselväksi.
- 12.8. tarvitsisin sua koko päivän.
- Olisi kiva, jos jonkun puheen pitäisit. Pakko ei ole, mut niinkun tiedät mun isiä siihen hommaan ei saa pakotettua. 

Vaikket ole naimisissa, etkä ole kun 11 päivää vanhempi, olen varma, että onnistut tehtävässäsi 101 prosenttisesti, ja siitä voisin melkeen antaa maininnan CV:hen.

Mä en oo koskaan tainnut sanoa sitä ääneen, R, olet yksi elämäni tarkeimmistä ihmisistä, kiitos kun suostuit kaasokseni.