Saatiin tuossa tiistai-iltana meidän vieraslista valmiiksi, ja mieleen hiipi julma ajatus, mitä jos kaikki vieraat eivät pääsekään häihin, ovat nukkuneet pois tässä välissä. Karu fakta on se, että mun sukulaisista yksi, todella tärkeä on vakavasti sairas, myös kahden muun kohdalla hiipii pieni musta kysymysmerkki nimen päällä.
Kerroin sukulaiselleni elokuun alussa meidän hääpäivän ja käskin merkata sen kalenteriin ylös. Hän sano mulle ehkä kauneimmat sanat häihin liittyen, jotka olen tähän mennessä kuullut. "minulla on taas yksi syy jaksaa, elää. Olet puhunut häistä aina, pakkohan ne on nähdä." Tippahan siinä kostui noin kauniista sanoista.
Toivotaan, ettei vieraslistaltamme jouduta ketään hautaamaan ennen häitämme.
Olemme kuitenkin O:n kanssa joutuneet saattamaan haudan lepoon monta rakasta ihmistä. Minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa elossa, O:lla yksi. O on menettänyt myös äitinsä.
Mä haluisinkin häissä jotenkin muistaa kuolleita läheisiä. O ei ajatukselle kuitenkaan syttynyt. Mulle oli varsinkin isän vanhemmat erittäin tärkeitä ja rakkaita.
Haluaisin kunnioittaa heitä, ja ottaa tavallaan heidät mukaan häihin edes perintökorujen vuodossa, ne ovat kaikki keltakultaa, eikä harmikseni mitenkään sovi muuhun asustukseen.
Itse olen miettinyt erilaisia ajatuksia.
Surukynttilän sytyttäminen juhlapaikalle, tai tuohuksen sytyttäminen alttarilla. Kaikkien kuolemasta on jo niin pitkä aika, ettei muistopuheita ehkä tarvita, mutta kynttilän sytyttäminen voisi olla herkkä ja liikuttava hetki.
| Kuva |
Medaljonkeja läheisten kuvilla kukkakimppuun. Näin kaikki olisivat osallisina, ja lähellä koko päivän.
 |
| Kuva |
Yksi kynttilä ja vieressä teksi, kaikkein simppelin ja mielestäni kaunein idea. Keneltäkään ei varmasti jää tämä ele huomaamatta.
 |
| Kuva |
Isovanhempien hääkuvat jonnekkin näkyville olisi ideana kaunis.Ainoa kuva, joka meillä on esillä kotona on tämä minun isovanhempien hääkuva juhannukselta 1945.
Jos nyt niin ikävästi sattuukin, että joku kutsulistaltamme jättää tämän maallisen taipaleen, hänen paikkansa haluaisin jättää tyhjäksi. Ihan vaan symbolina. Karua, mutta kaunista.
//Edit. Ja koska kirkko on aivan mamman ja papan haudan vieressä, haluan viedä hääpäivänä heidän haudalleen kynttilän, ja ruusun. <3
Ja mä lupaan, seuraavaksi iloisimpiin aihaisiin!
Oletteko te ajatelleet muistaa jotenkin kuolleita läheisiänne häissä?
10 kommenttia:
Minulla(kin) on vähän ristiriitaiset tunnelmat siitä, kuinka muistaa edesmenneitä läheisiä - vai muistaako heitä ihan sitten vain ajatuksissa, näkymättömästi.
Minun äidinpuoleiset isovanhemmat menehtyivät useampi vuosi ennen kuin synnyin; isän vanhemmista puolestaan muodostui todella tärkeitä. Pappa nukkui pois jo 1999, mummi puolestaan muutama vuosi takaperin. Charlesilla taas on mennyt tähän mennessä jo kaikki isovanhemmat, sekä O:n tapaan äiti. Tietyllä tapaa olisi todella kaunista muistaa heitä kaikkia, ja toisaalta... En tiedä. Kovin ristiriitainen fiilis tästä asiasta.
Oon silti sitä mieltä, että jos se itsestä tuntuu oikealta, niin pitää ehdottomasti tehdä <3 Ajatuksena ja varmasti myös toteutuksessa äärimmäisen kaunis. :)
(PS, ainakin mitä naamakirjan profiilikuvasta on nähnyt + nyt tästä sun isovanhempien hääkuvasta, sussa ja sun isoäidissä on ihan hirmuisen paljon samaa näköä! Oli muuten ihan rehellisesti sanoen ensimmäinen ajatus, mikä mulla tuli mieleen, kun tää postaus tuli FB:ssa news feediin - se, että ootte kyllä todella toistenne näköiset!) :)
Mulle tuli isovanhemmista vähän kun toiset vanhemmat, mamma tosin nukkui pois äkillisesti jo lapsuudessani, pappa viitisen vuotta sitten. Toista pappaa en ole ikinä nähnyt, ja mummu, joka asui 100 km päässä ei niin läheiseksi tullut.
Kyllä me jotain keksitään, tai johonkin päädytään :)
Heh, et ole ainoa joka noin sanoo! :D Kaikki luulee mun tätiä mun äidiksi, joka on ihan kun mamma. Mä oon aina äärimmäisen otettu, kun saan kuulla olevani mamman näköinen. :)
Olen pohtinut samaa ja tullut lopulta siihen päätökseen ettei häissämme muisteta, koska aihe on vielä niin arka ja tiedän sitten murehtivani kaason kuolemaa koko illan. En vaan pystyisi katsomaan kynttilää tai tyhjää paikkaa itkemättä. Mieluummin käyn kaason haudalla itsekseni ennen häitä ja koitan elää hääpäivän miettimättä tapahtunutta.
Muita läheisiämme ei ole onneksi vielä menehtynyt, mutta kieltämättä jännittää kun on vanhempaa väkeä että jos joutuukin kuulemaan lisää suru-uutisia ennen häitä. Se onkin itseasiassa yksi syy miksi häät vietetään jo 2017 eikä yhtään myöhemmin.
Kiva kuulla etten ole ainoa joka miettii synkkiä asioita!
Olit itseasiassa mun mielessä tätä tehdessä. Sun suru-uutinen on jäänyt mieleen :'(
Mä luulen, että jos läheisen kuolemasta olisi lyhempi aika, itsekään en pystyisi muistamaan ilman kyyneleitä. Eikä varmaan pois nukkuneetkaa toivoisi, että omat häät menisi suremiseen, vaikka mielessä varmasti pyöriikin.
Kaunis ajatus muistaa edesmenneitä rakkaita. Jos molemmat ei halua tehdä sitä näkyvästi, on medaljongi tai muu vastaava erittäin hyvä idea.
Mä ajattelin käydä isän haudalla hääpäivänä ihan keskenäni tai miehen kanssa. Viedä ainakin kynttilän. Iskä on haudattu vihkikirkkomme hautuumaalle. Halusin niin, koska silloin osa hänestä on tavallaan häissämme läsnä.
Noh, meillä on vissiin tapahtunut tässä pieni väärin ymmärrys. :D päätettiin yksissätuumin, että laitetaan kynttilä palamaan:)
Ihan tuo haudalla käyntikin on kaunis ajatus, jos ei kaikkien edessä halua mitenkään muistella:)
Tää on kyllä herkkä aihe... <3 Meille on todennäköisesti tulossa muistopöytä meidän molempien kummallekin papalle, sekä minun tädille että enolle.
Herkkä, mutta silti niin monella mietinnässä. :( Mä niin pelkään, etten joudu jättämään yhtä paikkaa tyhjäksi vielä ennen häitä. :'(
Tää aihe koskettaa varmasti jokaista hääparia, elämän karu tosiasia kun on se, ettei rakkaitaan saa pitää luonaan aina :(
Mulle tulee hääkimppuun poisnukkuneen vaarini kuva, itsetehtyyn pienenpieneen kehykseen. Samoin sulholle teen yllätykseksi samanlaisen kehyksen hänen vaarinsa kuvalla varustettuna, kiinnitettäväksi puvun sisäpuolelle, sydämen päälle.
Ihanan kaunis ajatus tuo läheisen haudalla käyminen hääpäivänä <3 En olisi osannut ajatella asiaa itse, vaikka oma vaarinikin lepää vihkikirkkomme hautuumaalla. Aivan varmasti käyn siellä nyt. Kiitos ajatuksesta!
Olin unohtanut jo blogisi, vaikka selailin sitä pariin otteeseen sen jälkeen kun kommentoit omaani. Nyt muistin sen taas ja pistänkin heti seurantalistalle ettei uudelleen unohdu!:)
Varmasti suurinta osaa, vaikka niitä onnekkaitakin löytyy, ketkä eivät ole joutuneet hyvästelemään ketään läheistä.
Ihana yllätys, varsinkin jos vaari on sulholle ollut tärkeä, hän pitää ajatuksesta varmasti :)
Mulle on jotenkin tosi tärkeää muutenkin käydä aina tärkeinä päivinä haudalla, niin haluan kyllä käydä sinä päivänäkin, kun heidän ainoa prinsessa lapsenlapsi astuu avioon <3
Kiva, että jaksat lukea höpinöitäni. :)
Lähetä kommentti