Näiden huppujen kanssa on nyt soudettu ja huovattu edes takaisin. Elokuussa
tämä projekti piti aloittaa, tuli pari muuttujaa, joten jatkettiin marraskuussa.
Silloin lupasin seuraavana päivänä esitellä ne. Noh enpä esitellyt. Kaksi
perfektionistia vauhdissa, josta toinen ei tiedä ompelusta yhtään mitään, antaa
kyllä hyviä vinkkejä, pitihän ideaa kehitellä.
Noh tässä muutamassa kuukaudessa ollaan purettu, ommeltu
kirottu, mietitty, leikattu, ommeltu....
Luulin saavani valmiiksi sen oikean version marraskuussa...
O:n kanssa löimme viisaat päämme yhteen, ja tulos onkin se, että alkuperäinen
suunnitelma rusetit oranza kankaasta haudattiin, ja tilalle tuli hupussa kiinni
olevat pitsit, jotka solmitaan taakse rusetiksi.
Tehtiin nopea testi pelkällä lakanakankaalla ja ihan vaan nuppineuloilla, ja se näytti toimivalta. Ei muuta, kun pitsit tilaukseen, ja odottamaan että saapuvat ebaysta.
Tehtiin nopea testi pelkällä lakanakankaalla ja ihan vaan nuppineuloilla, ja se näytti toimivalta. Ei muuta, kun pitsit tilaukseen, ja odottamaan että saapuvat ebaysta.
Ideahan oli tehdä mahdollisimman simppeli malli, joka sitten
sopii lähes tuoliin, kun tuoliin. Jopa käsinojallisiin koska niitä on aika
vähän. Ja tämä vaan siksi, että päästään niistä häiden jälkeen jotenkin eroon,
ettei tarvitse roskiin heittää, tai opetella maton kutomista.
Leikkasin kankaan 150 cm X 50 cm, tähän päärmeet ympäriinsä.
Tämän jälkeen ompelin reunojen helmat 15 cm:n päähän reunasta. Helma oli kooltaan 17cm X 47 cm, koska otin saumavarat.
Tämän jälkeen ompelin reunojen helmat 15 cm:n päähän reunasta. Helma oli kooltaan 17cm X 47 cm, koska otin saumavarat.
Rusetin ompelin niin, että se olisi puolessa välissä
selkänojaa.
Valmiina huppu muistuttaa vähän essua.
Ja syy, miksi en ompele noita selkänojan kankaita yhteen, on juuri se, että ne on silloin moni käytännöllisemmät, ja menee useampaan tuoliin.
Valmiina huppu muistuttaa vähän essua.
Ja syy, miksi en ompele noita selkänojan kankaita yhteen, on juuri se, että ne on silloin moni käytännöllisemmät, ja menee useampaan tuoliin.
Ja nämä kuvat ovat tuolilla, joka on mahdollisemman lähellä
juhlapaikan tuoleja muistuttavia. Ilme muuttuu vielä, kun on oikeat tuolit
kyseessä.
Ja saanen vielä huomauttaa, etten ole mikään ompelija.
Oppini on ihan otettu koulun "rättikässästä". Tiedostan myös, ettei nämä ole
kauneimmat mahdolliset, ja jakaa varmasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä varmasti
jopa "vitun rumia".
Ja toki silittäminen ja rusettien asetteleminen tekee ihmeitä.
Ja toki silittäminen ja rusettien asetteleminen tekee ihmeitä.
Ja nyt kun katson ja mietin, saatan tehdä ratkaisun, että ompelen selkänojaan kanttinauhat, jolla huppua saa enemmän huputettua!
Itse olen kuitenkin enemmän, kun tyytyväinen! Ihan itse, omin pikku kätösin nämä väännän!
Itse olen kuitenkin enemmän, kun tyytyväinen! Ihan itse, omin pikku kätösin nämä väännän!
Välillä mietin kyllä pääni tutkituttamista. Enää 90 jäljellä.
2 kommenttia:
Näähän on ihan tosi hienot! Minulla on tuolihuppujen kohdalla aita selkeesti matalammalla: aion jättää tuon penkkiosan pois ja tehdä vain kaitaleet, jotka peittävät selkänojan. Penkkiosa (tai istuin, miksi sitä nyt pitäisi sanoa) on sekin ruman värinen, mutta ei näy kokonaisuudessa juuri lainkaan - se on joko pöydän alle työnnettynä tai sitten joku istuu sen päällä. :)
Sen sijaan olen jumissa siinä, miten koristelen ne. Pitsirusetit ovat olleet mielessä, mutta myös ihan satiininauha. Sun kuvat oli tosi hyvät, auttoivat omissakin pohdinnoissa. Kiitos!
Kiitos :)
Mäkin suunnittelin ensin pelkät kaitaleet, mutta näyttivät rumilta. Lisäsin sitten nuo sivu helmat.
Kiva, jos musta on ollut hyötyä, sen takia tätä ikäänkuin kirjoitetaan. :)
Lähetä kommentti