Häiden vieraslista

Niin kun kerroin, lähetimme marraskuussa varaa päivä kortit lähinnä kavereille, että varmasti muistavat kiireisen festarikesän keskellä meidän tärkeän päivän, ja sukulaisille jotka eivät vielä tiedä häistä, joillekin saattoi lähteä kutsut vaan vanhemmille, oletamme kuitenkin, että tieto häistä menee myös jälkipolvelle. Ja muutamalle, ketkä eivät edes odottaneet kutsua häihin. Ihan kaikille emme näitä lähettäneet

 Nyt kun olemme miettineet päämme puhki tämän vieraslistan kanssa, ja päässeet siitä yhteisymmärrykseen voin kirjoittaa siitä tännekkin. Kirjoitin jo syyskuussa, miten meille tulee lapsettomat häät. Tämä rajasi vieraslistalta pois muutaman minulle niin rakkaan pienen räkänokan, mutta se oli kaikki tai ei mitään periaatteella.
Samasta syystä päätettiin, että meille tulee avecittomat häät.

Alkuperäinen idea oli, että kaikki häihin kutsuttavat olisivat sellaisia jotka olemme nähneet.Yhden kaverin miestä en ole koskaan nähnyt, he sentään asuvat yhdessä ja ovat jopa kihloissa. 
Myös muut kaverit, jotka seurustelevat vakavasti, ja varsinkin jos asuvat yhdessä ovat totta kai tervetulleita rakkauden juhlaan sen puolison kanssa. 
Olen jopa yhdelle antanut vinkin, että poikaystävä pitää esitellä ennen kutsua.

Sitten on muutama niitä, jotka eivät seurustele, tai eivät ainakaan ole esitelleet virallisesti ketään. Heille menee kylmästi yksinäiset, ”sinkku” kutsut.
Emme päätyneet tähän pelkästään rahallisesta syystä, vaan siitä, ettemme halua omissa häissämme tutustua hirveän moneen uuteen ihmiseen. Minusta häät eivät vaan ole se paikka, jossa esittäydytään itse juhlakaluille. 

Mun kauhuskenaario olisi ehdottomasti, jos joku soittaisi hääviikolla, ja kysyisi saisiko tuoda uuden "hoidon" mukanaan häihin. 
Tai toisi, ilman ilmoittamatta. 
Tässä vaiheessa mun sisäinen bridezilla heräisi, ja tulisi ulos koko puolentoista vuoden kasvamisen jälkeen koko komeudessaan. Siinä olisikin sitten, kun joku ventovieras istuisi meidän syötettävänä ja juotettavana, kukaan ei tietäisi kuka hän olisi. Ja kaiken kukkuraksi hän olisi erilaisella tuolilla kun muut, ja häneltä puuttuisi edestään kaikki mitä muilla on.
Alan nyt jo nähdä painajaisia asiasta....

Onneksi niin moni pitää nykyään häitä, joihin ei lähde avec kutsuja, että tämä on nykypäivää. Etiketin mukaankin taitaa olla, että avec kutsu tulee samassa taloudessa asuvalle seurustelukumppanille, eikä tarkoitus ole kutsua kavereita, tuttuja tai varsinkaan niitä hoitoja bilettämään.

Summasumraarum, meidän häihin lähtee kutsuja vain nimillä, ei avec teksteillä. Toivon yhtä hyvää ymmärrystä vierailta tästä, kun lapsettomista juhlista.

DIY: Tuolinhuput häihin

 Ongelma nimeltä tuolinhuput on elänyt mukana puolisen vuotta, nyt ollaan voiton puolella!

Näiden huppujen kanssa on nyt soudettu ja huovattu edes takaisin. Elokuussa tämä projekti piti aloittaa, tuli pari muuttujaa, joten jatkettiin marraskuussa. Silloin lupasin seuraavana päivänä esitellä ne. Noh enpä esitellyt. Kaksi perfektionistia vauhdissa, josta toinen ei tiedä ompelusta yhtään mitään, antaa kyllä hyviä vinkkejä, pitihän ideaa kehitellä.

Noh tässä muutamassa kuukaudessa ollaan purettu, ommeltu kirottu, mietitty, leikattu, ommeltu....

Luulin saavani valmiiksi sen oikean version marraskuussa... O:n kanssa löimme viisaat päämme yhteen, ja tulos onkin se, että alkuperäinen suunnitelma rusetit oranza kankaasta haudattiin, ja tilalle tuli hupussa kiinni olevat pitsit, jotka solmitaan taakse rusetiksi.
Tehtiin nopea testi pelkällä lakanakankaalla ja ihan vaan nuppineuloilla, ja se näytti toimivalta. Ei muuta, kun pitsit tilaukseen, ja odottamaan että saapuvat ebaysta.

Ideahan oli tehdä mahdollisimman simppeli malli, joka sitten sopii lähes tuoliin, kun tuoliin. Jopa käsinojallisiin koska niitä on aika vähän. Ja tämä vaan siksi, että päästään niistä häiden jälkeen jotenkin eroon, ettei tarvitse roskiin heittää, tai opetella maton kutomista. 

Leikkasin kankaan 150 cm X 50 cm, tähän päärmeet ympäriinsä.
Tämän jälkeen ompelin reunojen helmat 15 cm:n päähän reunasta. Helma oli kooltaan 17cm X 47 cm, koska otin saumavarat. 

Rusetin ompelin niin, että se olisi puolessa välissä selkänojaa.

Valmiina huppu muistuttaa vähän essua.
Ja syy, miksi en ompele noita selkänojan kankaita yhteen, on juuri se, että ne on silloin moni käytännöllisemmät, ja menee useampaan tuoliin. 

Ja nämä kuvat ovat tuolilla, joka on mahdollisemman lähellä juhlapaikan tuoleja muistuttavia. Ilme muuttuu vielä, kun on oikeat tuolit kyseessä.

Ja saanen vielä huomauttaa, etten ole mikään ompelija. Oppini on ihan otettu koulun "rättikässästä". Tiedostan myös, ettei nämä ole kauneimmat mahdolliset, ja jakaa varmasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä varmasti jopa "vitun rumia".
Ja toki silittäminen ja rusettien asetteleminen tekee ihmeitä.

Ja nyt kun katson ja mietin, saatan tehdä ratkaisun, että ompelen selkänojaan kanttinauhat, jolla huppua saa enemmän huputettua!
Itse olen kuitenkin enemmän, kun tyytyväinen! Ihan itse, omin pikku kätösin nämä väännän! 

Välillä mietin kyllä pääni tutkituttamista. Enää 90 jäljellä.