Kun häistä tuli ajankohtaista, päätin ottaa itsestäni niskasta kiinni. Minähän haluan näyttää hääpäivänä hyvältä, ja tällä elopainolla se olisi lähes mahdotonta.
Laitoin parin vuoden töistä saadut liikuntasetelit sileäksi, ja palkkasin itselleni persona trainerin. Hän tekisi mulle ruokavalion. Olimme jo viime keväänä alottanut yhdessä treenamisen noin kuukauden välein. Tämä pakottaa mut salilla käymiseen, ja liikuntaan, koska joku piiskaa mua, edistää kehittymään ja varmasti näkee, jos salin sijasta onkin jääty sohvalle vetään munkkia.
Tavotteeksi asetimme -20kiloa. Aikaa on reilusti, siinä vaiheessa melkeen 1 1/2 vuotta.
Nyt on takana 18 viikkoa, vaaka näyttää -10kg vähemmän, kun projektia aloittaessa.
Ja ei, mä en oo eläny pelkällä parsakaalilla ja kanalla. Välillä olen herkutellut urakalla, väliin on mahtunut viikonloppu Tukholmassa, parit kaverien häät, hääkakkujen maistelua....
Minun lihoamisen syyksi en voi laittaa parisuhdetta. Ainakaan, kun katsoo tota kuivan kesän oravaa, joka meidän suhteemme aikana on laihtunut reilun 10kg, ihan vaan sillä, että kaljapullo on vaihtunut kasviksiin.
Mun lihoamisen syynä on lapsuuden ja nuoruuden urheilu, sen lopettaminen, ja sen jälkeisen harrasteliikunnan lopettaminen lähes seinään loukkaantumisen, ja sen jälkeisen leikkauksen takia.
Liikunta on aina ollut osa mun elämää, tässä ei siis ole mitään uutta. Nyt pikkuhiljaa alan saamaan sen takaisin, ja pt:n kanssa treenaaminen auttaa myös pelkoihin, joita loukkaantumisesta on tullut.
Syöminen on aina ollut mulle se ongelma. Sillon, kun liikuin, urheilin karkkipussi ei näkynyt missään. Urheilun lopettamisen jälkeen ihan vaan karkkihyllyn ohi kävely on tuonut viisi senttiä vyötärölle.
Syömistä ei myöskään helpota se, että yksinkertaisesti, mä pidän siitä.
Ja syön myös tunteisiin. Niin ilosta, kun surusta.
Ruokavalio sai ilmeisesti mun onnettoman aineenvaihdunnan käyntiin, ja se auttoi tunnesyömiseenkin. Kunhan vaan muistan syödä maksimissaan neljän tunnin välein. Enkä kävele nälkäisenä Prisman paistopisteen ohi.
Suurin urakkahan tulee vasta eteen, kun haaveiltu kilomäärä on plakkarissa. Painon pitäminen siinä lukemassa. Mä en todellakaan halua, että kun häät on ohi, mä palaan samaan, ja lihoan samantien saadut 20 kiloa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti