Se ensimmäinen hermoromahdus.

Mun piti kirjoittaa kihlauksesta tai siitä, mitä ollaan saatu aikaan tai laihdutuksesta häitä varten, mutta koin tämän tärkeämmäksi;

Ensimmäinen itkupotkuraivari on häiden takia eletty.

Ja se ei sitten ollut mikään pieni. Olen tässä viikon päivät vollottanut joka päivä. Olen myös sulhon lisäksi parkunut kaasolle, että mä en mene naimisiin. Mun ei ole tarkoitettu mennä naimisiin, kohtalo puuttui peliin.

Ja mistä tällänen maailmanluokan katastrofi sai alkunsa?
Kaksi viikkoa sitten avasin netin ihmeellisen maailman, ja TADAAAA siinä ne oli ruudulla, ja mun verkkokalvoilla. Mun unelmien hääkengät. Ja mikä hinta 45£!!
Minä, maailman epäuskoisin nettishoppaaja, ei, en laittanut niitä saman tien tilaukseen, ja jäänyt odottamaan, vaan kysyin sulhon mielipidettä. Uskallanko tilata, onko varmasti turvallista yms. Sulho näytti vihreää valoa, ja minä tärisevin näpein näppäilin luottokortin numeron, ja jäin odottamaan. Innostuksissani lähetin kuvan whatsapp:issa kaikille, keitä asia voisi yhtään kiinnostaa.

Ja jäin odottamaan. Malttamaton lukihäriö luki, että eurooppaan postitus tapahtuu 7 työpäivän kuluessa. Tarkemmin tihrustaessa lähetetään 7 työpäivän kuluessa. No, anyway. Molemmat deadlinet oli ylitetty, ja tämä tyttönen hyppi kirjaimellisesti tulisilla hiilillä.
Viime viikon perjantaina yhdessä O:n kanssa laitoimme puljuun viestiä, että missä on mun kengät?
Ei tietenkään vastausta. odotimme viikonlopun, ja pari arkipäivää, ei vieläkään. Tässä vaiheessa viestiä vähän kärkkäämpää viestiä, jossa oli mukana myös toivottavasti Taikasana, Visa.
Kaksi työpäivää on kulunut, ei vieläkään mitään.
Sisäinen salapoliisi, aka googlepoliisi selvitti, että samassa osoitteessa, jossa ko. nimeltämainitsematon brittiläinen morsiustiesminkäasusteen kivijalkamyymälä sijaitsee, sijaitsee myös toinen saman alan yritys. Ja nyt heille meni viestiä.
Jäämme jännityksellä odottamaan. Ja kyllä, nyt olin niin nykyaikainen, että unohdin sähköpostit, käytin Facebook messengeriä. Syystä, että nään kun viesti on luettu.


Liitetäämpä mukaan vielä kuva kengistä, ja käännetään tätä moraa haavassa.
Otetaan kuva suomalaisilta sivuilta, etten vahingossakaan kerro sivun osoitetta.


Kyöni tuleva morsian kiittää, ja kuittaa.

Tarinalle on toivottavasti luvassa jatkoa. Toivottavasti tämä satu päättyy hyvin. Ja prinsessa saa kenkänsä.