Blogini historia alkoi näistä kengistä.
Torstaina laitoin tosiaan siihen facebookissa olevaan sivuun viestiä, että ovatko ko. kenkäkaupat keskenään yhteyksissä, kun katuosoitteet on samat. Perjantaina viesti oltiin heti luettu, et vastausta. Odotin hermostuneena JOTAIN kohtaloa mun kengistä, ei mitään.
Tänään tartuin härkää sarvista, ja soitin luottokuntaan. Sieltä mulle vastattiin, että ko. firmaan pitäisi ottaa yhteyttä jokaisella mahdollisella tavalla, myös soittamalla. Minähän huonolla englannillani alkaisi kenekään britin kanssa vääntämään lontoota, laitetaampas siis sulho asialle.
Ensimmäiseen soittoon ei vastattu. Mutta toiseen. BINGO! Joku mies sieltä oli vastannut, ja alkoi selvittämään tilausta. Tilausnumeron saatuaan saimme selityksen. "Hän ei saanut minulle viestiä, koska ei osannut kirjoittaa sähköpostiositetta oikeen" Anteeksi mitä?????!
No, kengät olivat heiltä jo poistuneet, ja jonkun virheen vuoki olivat edelleen myynnissä heidän sivuillaan. Mies oli kuulemma ihan pelästynyt, kun oli uhattu ottaa yhteyttä Visaan.
Ei noille lontoota puhuville tulisi mieleen vaikka soittaa? Puhelinnumero kun oli pakollinen.
Noh, enivei, melkein heti puhelun loputtua, tuli pahoittelu viesti, ja koodi jolla saan seuraavasta ostoksesta -10%.
Sisäinen bridezilla herää henkiin, haukun kaikki pystyyn, jopa miehen, vaikka hän on parhaani mukaan auttanut mua koko kenkäepisodissa.
Ja mitä tekee tämän jälkeen mies? Tilaa tulevalle vaimolleen ne kengät Amazonista. MÄÄ EN KESTÄ!
Tiedän niiin astuvani oikean miehen kanssa alttarille. Harva mies tilaa naiselleen kenkiä!
Vuoden poikaystävä-titteli kolahti kyllä O:n nimiin seuraavaksi 100 vuodeksi.
Mä nyt ehkä sittenkin uskallan tilata häihin tavaraa muualtakin kun suomesta, ja budjetti ei veny ja pauku ihan hirveästi...
Muutama ihminen on jo blogini löytänyt. :) Kertokaa ihmeessä postausideoita. Oma pääni alkaa käydä vähän tyhjällä, ennen kun saan alkaa toden teolla kaiken tekemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti