maanantai 13. kesäkuuta 2016

€€€€£££$$$

Hillo, fyffe, pätäkkä, massi, valuutta, oravannahka, ropo, fyrkka, kahiseva, tuohi.Raha. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.


Häiden budjetti. Ja sen kasaan haaliminen.

Raha, pakollinen asia elämisessä, josta on vaikea puhua, ja joka aiheuttaa paljon tappeluita.
Raha, ja budjetti nyt vaan liittyy olennaisena osana häitä. Se on karu fakta. Se, mistä raha haalitaan kasaan, on jokaisen parin oma asia, silti asia kaikkia kiinnostaa.

Ennen vanhaanhan oli tapana, että morsiamen vanhemmat, eteenkin isä maksaa tyttärelleen häät. Joillaan tapahtuu kai vieläkin näin? Jos se meillä alkaa olla jo harvinaisempaa, jenkkien hääohjelmissa sitä nähdään. Budjetit tosin saattaa siellä päin olla kuusi numeroisia...
 Osa pareista menee toki lakki kourassa pankinjohtajan puheille nostamaan sitä ylihintaista kulutusluottoa, ja maksaa niitä häitään pois monta vuotta. Pahimmassa tapauksessa vielä silloinkin, kun ollaan jo erossa.



Me, tai lähinnä sulho, joka ei voi sietää rahan pyytämistä, kerjäämistä vanhemmilta päätimme, että säästetään häihin käytettävä summa. Yhdessä.
Molemmat kuitenkin kun käy kokoaika duunissa, homma ei hirmu vaikeaa ole. Tulevan rouvan vaan tarvitsee vähän vähetää noita shoppailuitaan. Hups. :D

Laskutoimitusten, ja muutamien exel-taulokon jälkeen meidän budjetiksi nousee väistämättä viisinumeroiseksi. Kymmenentuhatta!!!! Säästämme varmuudeksi 12tonnia, niin ei ainakaan tule epämiellyttäviä yllätyksiä.

Minä olen muutaman vuoden säästänyt pienen summan kerralla sukanvarteen, (= lue häitä varten)

Neiti matikka monen, monen laskutoimituksen jälkeen on päässyt lukemiin;
syyskuun loppuun mennessä meillä pitäisi olla kasassa 9000€. Silloin häihin on aikaa vuosi.
Sen jälkeen saadaan varata kirkko, vihdoin.
Tätä ennen meillä on toivottavasti juhlapaikka varattu, pitopalvelu tilattu, bändi ja valokuvaaja buukaattu. Sillon tiedämme sen oikean budjetin. Koristeita sun muita voi sitten ostaa muutenkin, jos sikseen tulee. Se on toki pois muista, mutta tämä ei maailmaa kaada. Jos tämä laskukaava pitää yhtään kutinsa, meillä on VUOSI aikaa säästää tonni. Eli vajaa 100e/kk.
Toki haluan säilyttää jokaisen kuitin pienemmistäkin ostoksista, että voi laskea sen tarkan summan (jos uskaltaa).

Onhan tämä kurjaa kesällä. Kaikki rahat menee säästöön. Mutta kerran se vaan kirpasee. Ja on vähemmän varaa käydä ostamassa toripullia ;)

Ja miksi me juuri kesällä säästetään?
a) lomarahat. ns ylimääräistä rahaa, joka menis kuitenkin turhuuteen muuten.
b) mun työ on sellainen, että kesällä nyt vaan on enemmän töitä.
c) o:n työpaikan vaihdos juuri lomakauden vaihtuessa. Näin hänellä ei ole päivääkään lomaa.


Ajoitaan me silti käydä Ruisrorockissa, huvipuistossa, tehdä joku pieni suomi retki jonnekkin. Suurin säästö tulee kesässä siitä, että meidän jokavuotuinen ulkomaanreissu ei tänä vuonna olis edes työtilanteesta johtuen mahdollista.

Miten me säästetään?O nyt on luontaisesti parempi säästämään, kun minä. Hänen rahansa ei mee vaatteisiin, kenkiin ja meikkeihin. Mun rahat menee meidän molempienkin vaatteisiin nykyään.
Minä olen kokenut hyväksi säästötavaksi sen, että palkkapäivänä menee suoraan säästöön summa x. Palkkakuitin saatuani ynnäilen, mitä mulla menee pakollisiin menoihin rahaa, ja laitan heti loput rahat säästötililleni. Tältä tililtä rahaa saadakseni mun pitäisi ajaa 100 kilometriä kotipaikkakunnalleni, ja mennä pankkiin. Vielä en ole niin pakottavaa rättiä, tai muuta tarpeellista löytänyt, että näin pitäisi tehdä.
O tekee myös kesällä ylitöitä, koska muiden lomailsessa se on mahdollista.
Ylipäänsä ollaan opeteltu elämään säästeliäämmin. Katsotaan mitä syödään, mikä on tarjouksessa, eikä osteta joka kauppareissu niitä oluita.

Ja ihanaa huomata, että joku on viikonlopun aikana löytänyt tiensä tähän blogi nuorikkoon. Olisi kiva, jos jättäisit jonkun kommentin jonnekkin. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!






Ei kommentteja: