Diy: Pöytänumerot

Mun piti kirjoittaa tää postaus jo perjantaina, O sai kuitenkin kesken päivän suruviestin ja meidän vieraslistalta jouduttiin pyyhkimään yksi, ennalta arvaamaton nimi yli. Meidän suurta päiväämme ei ole todistamassa enään yhtään isovanhempaa, vaan kaikki katsoo päiväämme pilven reunalla. Toivottavasti tämä oli nyt ainoa nimi, jonka joudumme tällä tapaa karsimaan listaltamme. 

Sitten itse aiheeseen, pieneen ikuisuusprojektiimme pöytänumeroihin. 
Mä löysin facebookin hääkirppikseltä ihan täydelliset pöytänumerot loppukesästä. Ne oli vaan niin kalliit, että näytin kuvaa O:lle, ja isille, ja totesin että noi vois tehdä itte!

Eräänä syyskuun lauantaina minä otin O:n ja isin mukaani, ja menimme kaivelemaan isin lautakätköjä vanhan laudan toivossa. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä!

  O sahasi laudasta 15 cm:siä pätkiä 28 kpl.

 

Tämän jälkeen laudan pätkät pestiin, koska ne oli ollut muutaman vuoden säilytyksessä varastossa, ja olivat niin ruokottomassa kunnossa, ettei ruokapöytään niitä sellaisenaan olisi iljennyt laittaa.

 Tämänkin olisi voinut hoitaa helpoimmin painepesurilla, mutta ehei, ei menty siitä mistä aita on matalin.

Seuraavaksi veimme laudat saunaan. Kyllä, luit oikein. O oli sitä mieltä, että puu pitää desinfioida... Tältä sitten tuntuu elää bakteerikammoisen kanssa, jos joku ei vielä tiennyt. Virallinen selitys on kuulemma nyt, että ne vaan vietiin sinne kuivumaan :D

Noh, laudat sai kyllä rauhassa kuivua reilut kaksi kuukautta, kun ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä niille ennen viime viikkoa yhtään mitään.

O porasi reijät.

Ja mä maalasin numerot.

Yhdessä laitoimme köydet. Ja tadaaaa, tässä lopputulos! 

  Mitäs pidätte? 
Ja facebookissa samanlaisista pyydettiin 50e, me köyhdyttiin näistä narukerän ja pensselin verran. 

Mitä lahjaksi?

 

Häälahja vai rahalahja?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että raha lahjana on jotenkin tylsää, siitä ei jää muistoa ja Eikä siinä ole asennetta, tai antajan luovuutta mukana. Itse en tästä syystä anna rahaa lahjaksi, kun viimeisessä hädässä. 

Kuitenkin mitä tavaraa pyytää lahjaksi yli 100 ihmiseltä pari, jonka yhteinen taival on jatkunut jo neljä vuotta saman katon alla, ja joiden astiakaapit pursuavat Arabiaa ja Iittalaa? Laseja löytyy eri viineille ja oluille. Puhumattakaan muista juomista.

Paistinpannut ovat, kun eilen korkattuja, ja aterinlaatikosta löytyy jopa varma keski-iän merkki, leikkele haarukat. 

Kaapista löytyy monitoimikonetta, kahvikonetta ja leivänpaahdinta. Imuri ja silitysrauta. Enkä myös halua yhtään enempää Aalto-maljakkoa tähän huusholliin.

Mä olen ollut alusta asti sitä mieltä, että pyydetään rahaa, vaikka se onkin vastoin minun periaatteita. Se on kuitenkin niin helppoa. Ja se voitaisiin hyvin hyödyntää meidän häämatkaan. 

O on vastustanut tätä ideaa alusta asti. Alettiin kuitenkin tuossa viime viikolla miettiä mitä sanotaan vanhemmille mahdollisiin lahjatoiveisiin. Ja ei, me ei edes keksitty niille mitään, millä voitaisiin keksiä sitten sadalle ihmiselle lahjat?  

O myös myöntyi raha ideaan.  

Nykyaikana kuitenkin kun on enemmän sääntö, kuin poikkeus että parit asuvat yhdessä ennen avioliiton auvoiseen satamaan astumista. Kaapit on kertyneet täyteen mitä ihmeellisempiä kippoja ja kuppeja. 

Tai voi olla, että kaikki kaapit muistuttavat sekametelisoppaa, ja yhtenäinen astiasto on enemmän, kun lottovoitto. Näin meillä ei kuitenkaan ole.
Enkä halua pyytää lahjaksi jotain uutta sarjaa, jota voitaisiin kutsua hääastiastoksi. Niille ei yksinkertaisesti löydy tilaa.

Ja yksittäisiä, kuppeja minä en siedä. Olen tosi tarkka siitä, mitä meidän keittiössä on. 

Liinavaate kaappi pursuaa lakanoita ja pyyhkeitä, osa on jopa vielä paketissaan.

T
arkkuudesta vielä sen verran, että aina pitää olla samaa sarjaa pussilakana ja tyynyliina, molemmilla. Mieluusti aluslakana vielä niin, että sopii väreihin.

Enkä kyllä halua kotiin pyörimään mitään hienoja pölyn... koriste-esineitä. 

Kuitenkin olisi kiva saada aikaiseksi joku lahjalista. On niitäkin ihmisiä, jotka haluavat antaa nimenomaan sen muiston. Ja sillä voitaisiin ehkä välttyä yllämainituista yksittäisistä ja kaksittaisista kipoista ja kupeista.

Harkinnassa on myös ollut ikään kuin lahjalista, josta saisi valita jonkun aktiviteetin tai tekemisen häälomalla. Esimerkiksi yö sviitissä xx euroa. Illallinen juomineen YY euroa. Joku nähtävyyden sisäänpääsy ZZ euroa. Tähän vieraat saisivat netissä olevaan lahjalistaan klikkailla mitä haluavat meille antaa, ja vieras tietäisi näin mihin hänen lahjansa konkreettisesti menisi.

Kiva idea olisi myös pyytää lahjaksi vain jotain, joka mahtuu kirjekuoreen. Tämä sisältäisi rahan, lahjakortit yms. mitä koskaan keksiikään. 

Mitä te olette päättäneet tai pyydätte lahjaksi? Rahaa, lahjoja vai molempia? :)      

Hääperinteet; jotain uutta

Nyt alkaa sunnuntai postaussarja hääperinteistä, joita meidän häissä tullaan näkemään.

Vanhin ja tärkein hääperinne jota nykyajan morsiamet vielä suosii, jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä jotain lainattua.

Uusi asia häissä symbolisoi uutta elämää avioliitossa ja edessä olevaa elämää.

Uutta oli minun kaikkein helpoin löytää. Vaikka tykkään kierrättää, ja mieluusti puvun olisin käytettynä ostanut, olisi selkäpiissä vaivannut tunne siitä, että pari on eronnut ja nimenomaan huono karma on siinä puvussa. En voinut siis millään ottaa sitä riskiä, vaan ostin puvun ihan uutena.

Uutta tämän morsiamen pukeutumisessa ja asusteissa tällä hetkellä on
Puku. Puvusta on vilahtanut sneak peek täällä. Lisätään kuva myös vielä tänne. 

Uusia asioita tällä morsiamella on kaikki asusteet. Kaikki on tarkoin valittu, ja huolella mietitty. Ja ostettu jopa ennen pukua. Nyt kun katson näitä kahta kuvaa, pakko sanoa, että sopii kyllä yhteen, kun nenä päähän.
Kengät ovat mulle tärkein asuste, oikeastaan vaatekappale mitä päällä voi kantaa. Nahkakengät on ainoa kenkälaji, jota suostun pitämään koko illan tai päivän jalassa. Vaikka päällinen on kangasta, löytyy sisäpuolelta hyvänlaatuista nahkaa. Kengät oli se ensimmäinen asia oikeastaan, jonka koko häitä varten hommasin. 

Kengät aiheuttivat ihan blogitaipaleen alussa pienen ja oikeastaan ainoan hermoromahduksen suuremman itkupotkuraivarin, kun toisetkaan kengät eivät löytäneet tietään perille.


Loppu hyvin, kaikki hyvin, koskaan en alkuperäisiä kenkiä mistään saanut, mutta löysin lähes yhtä hyvät ja kauniit korvaavat tilalle. :)

Ensi sunnuntaina luvassa jotain vanhaa postaus. :)

Varaa päivä kortit

Vihdoin sain aikaseksi askartelun lomassa kuvata nämä kortit. Kun saatiin nämä vihdoin postiin, ja toivottavasti kusti on polkenut jo perillekin.  Tää on vaan tätä aikaa vuodesta, kun valoisin aika on päivällä juuri silloin, kun on töissä, hyvien kuvien saaminen on hankalaa. Projekti odotti myös, että kaksi dementikkoa muisti ostaa kaupasta paristoja salamaan. 

Kortit on tehty Smartphotolla, painettu helmiäispaperiin, joka ei yllä olevassa kuvassa imartele. Okei, myönnän. Pienen mokan myötä jouduin tilaamaan lisäerän, ja siihen unohdin klikata tuon helmiäisen niin noita on nyt kahta mallia sitten. 
Ja kun ei millään osattu päättää, mikä kuva, valittiin kolme lempparia! Mun iha ehdoton edelleen on tuo oikean puoleinen, jossa ollaan meren rannalla. 
Oikeassa yläkulmassa on myös päivämäärä, mikä ei näköjään valitettavasti kuvassa näy ollenkaan.

Ja taas O:n nimi tulee esille, kun en halua rumasti raiskata noita kortteja. :D Varsinkaan, kun mulla ei tässä uudessa koneessa Paintia kummempaa kuvan muokkaus ohjelmaa löydy.

Takapuolella on päivämäärä, jolloin aloimme seurustella, jolloin menimme kihloihin ja tärkempänä koska ja missä sanomme tahdon.  12.8.2017 pyydetään merkkaamaan kalenteriin, ja jäädä odottamaan keväällä saapuvaa kutsua. ;)

Korttien sinettinä toimi meidän jo esittelyyn päässeet häätarrat.
Kuvathan on ottanut Eino Nurmisto ja lisää kuvia näät täältä.

Mitä pidätte? :) 

Kivaa viikonloppua! =)