Joulu on jo ovella...

Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, vaikka tässä olisi ollutkin muutama postauksen aihe. Yksi ebay paketti löysi taas joulupostin seasta tiensä kotiin. Toinen on vielä tulossa, höh! Ja sen mä tilasinkinkin ennen tuota pakettia.

Noh, jouluviikko on tuonut tullessaan ruuan laittoa, vähän lisää ruuan laittoa, kaupassa juoksemista ja sen lisäksi tämän päivän olen maannut viltin alla flunssan kourissa. BUUU! Miten joulua näin paljon rakastava voikin tulla jouluksi kipeäksi?
Alkuviikko menikin tehdessä laatikoita ja lihapullia pakkaseen, tänään ollaan imelletty perunalaatikko ja tehty saaristolaisleipä. Ja kyllä, vietämme joulua mun vanhemmilla, joulupäiväksi menemme O:n porukoille, silti tykkäämme itse kokata jouluksi.

Ajattelin kertoa muutama sanan meidän joulusta, miten me sen yleensä vietämme. Mulle joulu on aina ollut se tärkein juhla vuodessa, O ei siitä liemiin ole välittänyt. Meille oli aika itsestäänselvyys, että joulun vietämme Somerolla, mun kotikotona aidon kuusen ja joulusaunan kanssa.

Joulupäivänä menemme syömään O:n porukoille, ja siitä sitten varasti taas Tapania viettämään maalle. Meni vähän nämä meidän joulutraditiot uusiksi, mutta eiköhän meidän ole aika kehitellä jotain uutta jouluperinnettä vain meille. Joulun jälkeen tiistaina tulee muuten vuosi meidän kihlauksesta! Uudeksivuodeksi menemme juhlistamaan tätä hotelliin ja syömisen merkeissä, ihan vaan kahdestaan suhteellisen vilkkaan ja rankan loppuvuoden jälkeen.

Huomenna sitten selviää, kuinka kiltti sitä on oltu, kun pukki tuo paketit ;)

Ps. Love me do:n sivuilla on vielä joulun ajan aikaa äänestää suosikki hääblogiaan vuoden hääblogi äänestykseen! Olisin enemmän kun kiitollinen ja otettu, jos Operaatio rouva R:ää sinne äänestäisit vuoden tulokkaaksi ;) Äänestää voit täältä.

Oikein hyvää joulua kaikille, palaillaan joulun jälkeen syökää paljon porkkanalaatikkoa ja kalkkunaa <3

Mitä hääpuvun alle?

Mä niin sanoin kaasolle, että minähän en rintaliivejä esittele, mutta hupsista :D Kuinkas sitten kävikään...

Kerroin jo hääpuvun sovituspostauksessa siitä, miten mulla on suhteellisen suuret rinnat. Ja näitä ei ilman olkaimia pidättele mikään henkkamaukan halppis liivi. Ja koska saatan hävetä niitä, en aluksi uskaltanut ottaa omista liivesitäni kuvaa ja julkista niitä netissä, mutta menkööt.
Oon kierrelly ja kaarrellu kauppoja etsien sopivia, ja sopivan hintaisia alusvaatteita. Tuloksetta.
Tiesin, että ykkösvaihtoehtoni on Wonderbra:t, en kuitankaan halunnt maksaa niistä sitä 80e:a, koska niille tulisi niin vähän käyttöä, varsinkin valkoisille rintaliiveille. Ja kun haluan ehdottmasti alushousut samaa sarjaa.

Koko minulla oli täysin selvillä, ja ei muuta kun etsimään netin ihmeellisestä mainoksesta taas yhtä tarjouskohdetta. Pakko myöntää, että hetki siinä meni.  Löysin Ebaystä englantilaiset outlet myymälän, jossa olisi yksi poistunut malli, joka on mielestäni kaunis ihan pilkkahintaan. Siihen vielä samaa sarjaa olevat kalsarit ja avot.

Hintaa tälle setille tuli karvan yli 27e postimaksuineen, mikä on mielestäni loistava hinta!

Kotona odotti jo valmiiksi viime helsingin reissulla Mark & Spenceristä ostetut morsius stay up:it, jossa on ihon värinen sukkaosa, ja reiteen tuleva pitsi on valkoinen. Ihan varma en näiden käytöstä vielä ole, mutta tulee sitten muuten vaan käyttöön jos häissä en päätäkkään käyttää.

Ja kyllä, vaikka tätä painoa on tarkoitus saada vielä alaspäin, uskalsin ostaa liivit, koska rinnoissa ei ole tapahtunut koko aikana mitään muutosta. Ja hinta oli myös yksi suuri syy, miksi raaskin nämä nyt jo ostaa. Ja tarvii sitä kohta jo miettiä ton puvunkin sovitusta, ja siinä pitäisi olla oikeat liivit päällä.

Millaiset alusvaatteet teillä on ollut tai on tulossa?
Ja uskallatteko tilata ne netistä vai ihan myymälästä?

Hääperinteet; jotain lainattua

Jotain lainattua kertoo morsiamen luottamisesta, lainatessaan jotain arvokasta. Uskomuksen mukaanhan tavara pitää lainata jo onnellisesti naimisissa olevalta henkilöltä, ja näin symbolisesti onnellisuutta lainataan omaan, tulevaan avioliittoon. Perinne kertoo myös vahvasta ystävyyssuhteesta lainaajan kanssa, ei sitä ihan kenelle vain mitään arvokasta lainaisi? 

Mulle kaikkein vaikein asia tässä perinteisessä hääpukeutumisessa on juurikin tuon "jotain lainattua" lainaaminen. Henkilön, kun kuuluisi olla onnellisesti naimisissa. 
Isovanhempia minulla, tai meillä kummallakaan ole. Tulevakin anoppini on nukkunut pois usea vuosi taaksepäin, rakas kummitätini on eronnut.... Jäljelle jää oma äiti. Mutta mitä lainaan äidiltä?
Ollaan äidin kanssa erikokoisia ja tyylimme eivät kohtaa. Lisäksi äitini on keltakullan ystävä.. Monen kuukauden pohtimisen jälkeen lamppu syttyi. Helmet! Äidillä on helminauha, jonka on käsittääkseni saanut isältä. Lainaan tätä!

Pikkutyttönä prinsessa- ja hääleikeissäni joskus lainasin äidin helmiä, ja muistin niiden olevan pitkät. Luulin kuitenkin, että muistelen aikaa pikkutyttö perspektiivissä, ja helmet ovat minulle nykyään sopivat. Ehei, olin väärässä. Helmet laskeutuvat ihan liian alas, lähes puvun pääntielle asti. Ongelmaa ei ole siis edelleen ratkaistu. Minulla ei ole mitään lainattua.

                                 

Ongelmaa ei ole siis edelleenkään ratkaistu. Minulla ei ole mitään lainattua.  Noh, ehkä tässä reilussa seitsemässä kuukaudessa tulee jotain vastaan, ja jostain löydän sen lainatunkin asusteen. Olkoonkin vaikka sitten, ettei se tule onnellisesti naimisissa olevalta vanhemmalta rouvalta. Ehkä kestän sen. Tai sitten kestän keltakultaiset korut. Kahdesta pahasta tässä pitää alkaa valintoja tekemään.

Mitä lainattua teidän asusteissa tulee olemaan tai on ollut? Kaipaan vinkkejä!

p.s. meillä on hääauto!!!!!!