Diy - liitutaulu

Mä oon aina rakastanut liitutaululle kirjoittamista, ja eteenkin piirtämistä.
Nähnyt monella häissä pieniä liitutauluja, mutta en koskaan suuria.
Vain suuria vanhoja ikkunoita, joihin on kirjoitettu pöytäkarttoja, ja menuja ja ties mitä muuta.

Tästä se ajatus lähti. Vanha maalaistalo, ikkunat vaihdettu muutama vuosi takaperin, ja ne vanhan ikkunathan on vielä tallella vintillä.

Ei muuta,  kun ikkunan hakureissuun, rautakauppaan ja hommiin.

 Rautakaupasta mukaan tarttui Tikkurilan liitumaali (mustana) , pensseli/suti (Panosta! et varmaan halua, että liitutaulu on täynnä siveltimen karvoja?!) sekä maalarinteippiä pokien suojaukseen.

Aloitin homman pesemällä ikkunan vedellä. Sen jälkeen hioin ikkunaa hellästi 1200 hiomapaperilla. Joka on vähän, kun paperilla olisi hionut pintaa. Tämän jälkeen vielä pesin ikkunan kunnolla Fairyllä, ja jätin kuivumaan.

Kun ikkunan oli kuivunut, suojasin raamit teipillä.

Huomaa taustalla aurinkotuoli ja pyyhe :D

Ja eikun maalaamaan!

                                              

Ensimmäiset maalipinnat vedin parisen viikkoa takaperin, ja toisen pinnan viime sunnuntaina. Maalin tarvitsee antaa viikon kuivua, ennen kun siihen voi liitua näyttää, joten ihan varma en vielä siitä ole, miten hyvin liitu pysyy taulussa, ja miten hyvin liidun saa pois.

Tältä taulut tai ikkunat näyttivät viime sunnuntaina, kun hylkäsin heidät viikoksi kuivumaan.

Onko joku muu käyttänyt liitumaalia sisustuksessa tai hääjutuissa? :)

Saatille.

Eilen oli puhetta kirkosta, jatketaan kirkkoon sivuten.
Saattaminen vai saattamattomuus kirkkoo?

.  

Jopa ruotsin kuningas saattaa tyttärensä alttarille

Morsiamen luovutus kirkossa on peruja ajoilta, jolloin morsian luovutettiin sulhaselle, ja näin ollen morsian vaihtoi omistajaa.
Minä, jonka sisällä asuu pieni feministi näin tasa-arvon aikana en koe olevani vahvan tahtoni kautta minkään sortin kauppatavaraa vahvan tahtoni kanssa.

Miehen kanssa tästä ollaan moneen kertaan puhuttu, hän on sitä mieltä, että haluaa kävellä yhdessä, tasavertaisena alttarille. Hänen mielestään tämä tapa on "apinoitu Yhdysvalloista".
Minä taas, isin tyttönä, ja ainoana lapsena haluan, että minulle maailman rakkain isä taluttaa minut alttarille. Itse koen sen enemmän saattamisena, jossa vaihtuu yksi elämänvaihe, ja alkaa uusi.
Koen sen myös isääni kohtaa kunniaosoituksena, hän saa olla mukana tärkeässä roolissa tyttärensä suurena päivänä. Ja minä saan viettää vielä hetken neitinä isäni käsipuolessa.

Kuva

Mä olen sen päättänyt, minä kuljen isäni kanssa alku matkan alttarilla. Ajatelkoon sitten vieraat, että minä olen kauppatavaraa, ja miettiköön kuinka monta lehmää musta ollaan maksettu.
Olen aina haaveillut siitä, olkoon miten tasa-arvotonta, vanhanaikaista ja mitä ikinä onkaan, meidän häät. (noh, mies pitää vielä ylipuhua tähän)
Ja nykyäänkin on se harvinaisempaa, kävellä yksin tai sulhon kanssa, kun oman isän. 

Onko teillä jotain ajatuksia ja mielipiteitä asiasta?

Kirkko chek.

Aloitetaan siitä tärkeimmästä. Kirkosta.
Mä elin koko ajan siinä uskossa, kiitos kaasoni, että hääpaikkakuntamme kirkon saa varata vasta lokakuussa.
Meillä oli paikka varattu, ruuasta alustava varaus, kuvaaja varattu, bändi varattu. Mutta ei kirkkoa. Mä näin jo painajaisia miten mennään naimisiin hääpaikan pihalla, vesisateessa.

25.7. illalla aloin googlettemaan kirkkoa, ja seurakuntia. Päädyin Someron seurakunnan sivuille, ja päätin laittaa kyselyä, että joko tai koska saa sen kirkon varata. Seuraavana aamuna kirkkoherralta tuli sähköpostia, kirjon voi jo varata.
Ja minähän tartuin luuriin. Kipitin ympäri kämppää. Tärisin.  Puhelin tuuttasi. Kukaan ei vastannut. Laskin puhelimen pöydälle, se soi! Kirkkoherra soitti takaisin. Onneksi. Hyvä, että jännitykseltäni sain änkytettyä, että haluisin varata Someron kirkon. Ja päivämäärän. 12.8.2017. Päivä oli oletattavastikkin vapaa.
Mutta aika. Sitten tuli jäätävä märkä, limainen rätti päin naamaa. Mielessäni mietin ajaksi 14. Viimeistään kello 15. Sulhasen kanssa tästä en ehtinyt edes keskustella, tää tuli niin nopeasti.
Kirkkoherra ystävällisesti ilmoitti ensimmäisen vihkiajan olevan kello 16! Kello neljä iltapäivällä!!!!syyksi tähän sain, että kello 10, 12 ja 14 ajat on varattu hautaan siunaamiselle, 16 ensimmäinen vihkiaika. Karu fakta pienellä paikkakunnalla kun on, että monttubileitä on noin 150 vuodessa ja vain noin 15 paria sanoo toisilleen tahdon.

Jotenkin ulkona vihkiminen alkoikin tuntua hyvältä. Varasin kuitenkin kirkon kello 16.
Itku puhelu miehelle, hän oli asiasta yht ihmeissään, luvattiin puhua asiasta illalla.
Puhelu isille. Isi vaan tyynen rauhallisesti ilmoitti, että eihän sille mitään voi.
Ja kaasolle viestiä. "No hei, kukaan ei ole sitten ennen kuutta kännissä, eikä porukka joudu kahta tuntia odottaa teitä kuvauksista"

Aloin vähän rauhottumaan. Ja tottumaan ideaan, että kuvat otetaankin ennen kirkkoa. Ja saan myös ne haluamani first look-kuvat. Jos se ero tulee, syy siihen on ehkä joku muu, kuin kliseinen mies näkee minut puvussa ennen kirkkoa.


Nyt, kun olen sulatelut asiaa sen parisen viikkoa, alkaa ajatus kuulostaa ihan hyvälle.
Jos vihkiminen on klo 16, klo 17 ollaan jo vihkipaikalla. Kello 14 vihkimisessä aikataulu olisi ollut lähes sama, 15 vihkimisessä venynyt ehkä tuosta vieläkin.
Miehelle tässä on suurempi nieleminen siitä, että hänellä on luvassa kirkkoon liittyminen ensi vuoden aikana. ;)

kuva kirkosta

Kirkko on mulle hyvin tärkeä, koska se on mun kastekirkko, rippikirkko ja ala-aste sijaitsi ihan kirkon läheisyydessä. Vielä, kun toive mun rippipapista menisi läpi olisi kaikki ihan täydellistä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-1 hääpäivä

Hän on täällä tänään.
Vuoden päästä juhlitaan. Vuoden päästä tähän aikaan mä olen rouva R.
Koko päivän töissä katsoin kelloa, ja mietin mitä teen vuoden päästä samaan aikaan.
Meille vihkiajaksi tuli kello 16, ja katsoessani kelloa 16.27 purskahdin itkuun. Tasan vuoden päästä niillä minuuteilla olen rouva. En vaan voi mitenkään käsittää tätä todeksi. Kihlautumisesta tulee kuluneeksi pari viikon päästä 8kk. Ja sillon aikaa oli melkeen 20 kk.
Mulla oli hienot kuvat tähän mietitty, mutta koska postaan vanhempien luota hääpaikkakunnalta, mulla ei tietenkään ole läppäriä mukana, enkä puhelimella osaa mitään kuvia lisäillä.

Ens viikolla lupaan kirjoitella save the date kuvauksista, kirkosta ja juhlapaikasta ainakin.

Mukavaa viikonloppua.

Me mennään viettämään sitä Haikkoon!