Love me do -messut ja blogimiitti.

O kirjoitti oman näkemyksensä messuista, on minun aika virtuaali raapustaa oma tekstini bittien syöveriin.

Meidän lauantaiaamu alkoi Helsingin kattojen yläpuolelle hotelli Tornissa kauniissa syyssäässä. Olin jo edellisaamuna valittanut meidän pienelle elokuu 2017 watsapp-ryhmälle, ettei rankan duuniviikon jälkeen huvittaisi millään lähteä toiselle paikkakunnalle kiertelemään päiväksi messuja. Terkut vaan tytöille, jos luette tätä. Hyvin nukuttu yö, ja hotelliaamiainen teki ihmeitä.
Ilman osallistumista blogimiittiin olisin varmaan perunut koko reissun.
Täytyy myöntää, että aamulla hiipi pieni jännitys mahanpohjassa, ensimmäiset häämessut ja liuta vieraita ihmisiä.

Otimme O:n kanssa suunnan jaloillamme Yrjönkadulta Kaapelitehtaalle. Pari korttelia kiersimme, muuten matka onnistui ongelmitta!
Perillä olimme vartin yli 11, ja siitä sitten ihmettelemään mikä on homman nimi. Meidän oli määrä sanoa nariksassa olevamme kutsuvieraita, silti järkkärit olivat pihalla kun lumiukot. Onneksi tunnistin Never say "naver" :in  Susannan narikassa samaisen ongelman kimpussa. Muutaman radiopuhelun jälkeen Bull Mentulan kokoinen järkkäri saattoi meidät, (oikeesti hänen perässään sai vetää ravia ettei kadottaisi näkyvistä) alakerran loungneen.
Nopeat esittäytymiset, ja mä lähdin etsimään väenpaljoudesta O:ta. Yhteydet onneksi pelitti, löydettiin toisemme ja otimme ensi töiksemme suunnan Papershopin pisteelle.

              

Kirjoitin pari viikkoa sitten mun ja Papershopin välisestä yhteistyöstä , ja oli kiva nähdä kutsuja ihan livenäkin ennen paikan päälle menoa, ja meidän kutsujen suunnittelun aloittamista.

             

Meillä olisi vielä vajaa tunti aikaa yhdessä kierrellä, ennen kun miitti alkaisi. Meillä oli oikeastaan yksi asia, mihinkä toivottiin saavamme vastaus ja apu messuilta. O:n puku. Messuja kierrellessämme tultiin siihen tulokseen että päädymme vuokraamaan puvun Frakkipalvelu Nam:lta. Heillä on suuri valikoima, ja mikä on ulkopaikkakuntalaiselle suuri plussa, vuokra-aika on 10 päivää.
Kierreltyämme messuilla, mä rakastuin. Koin suuren valaistuksen, jonka haluan häihin,  asian josta ollut tätä ennen edes tietoinen. Myyn vaikka toisen kiveksen. Harmi, kun munuaisen myymisestä suomessa ei makseta. Uhkasin jo turkulaisena mennä Wikken kulmalle, ja ottaa pari ylimääräistä, hieman kyseen alaista keikkaa. (Heh:D) Tai vaihtoehtoisesti alan lottoamaan. Mä haluan meille oman JUHLARAHAN!
Ihastuin kolikkopajan itse lyötäviin juhlakolikoihin ikihyväksi, mikä olisi parempi vieraslahja?

 

Kun kerran tuuri on niin huono eikä kumpikaan meistä voittanut arvonnasta juhlakolikkoa häihin, pitää mun varmaan itkeä katkerasti, ja haudata tämä ajatus. Tai sitten vaan alan lotottoamaan.

Tutustuimme myös Nord Design:in Upeisiin, uniikkeihin käsin tehtyihin kuoharilaseihin, sekä häämatkoihin. Extemporena we love cruises:in risteilypaketteihin, sekä Helin matkoilla unelmiemme häämatkaan.

Kello olikin tässä vaiheessa jo niin paljon, että minun oli aika suunnata blogimiittiin, ja hyvästellä mies.
Alakerran loungnessa vastassa oli 19 naista, osan naama oli tuttu blogin takaa, osa tuntui ihan vierailta, vaikka mä oon kolunut kaikki maailman hääblogit läpi. Ihmiset vaan näyttää luonnossa niin erilaisilta.
Miitissä meitä hemmoteltiin Willitomaatti Cateringin suussa sulavalla lounaalla, jonka huuhdoimme alas Henkell & Co. :n viineillä. Viihtyisäksi vanhan tehdasrakennuksen alakerran huoneen oli loihtinut Cosa kalustevuokraamo. 

          

              



Syötyämme ja toisiimme tutustumisen jälkeen oli aika siirtyä yläkertaan, ja kansainväliseen hääpukunäytökseen.

Ennen näytöstä suloisia rakkauslauluja esitti Alma Sipilä

Ikuisena sinkkuelämän fanina olo oli vähän kun Carriella ollessaan siinä eturivissä katselemassa juuri Lontoossa lanseerattuja pukuja, ja mikä hienointa me täällä suomessa näemme ne ennen New Yorkia!

Hääpukunäytöksen jälkeen kierrettiin 071017 blogin Piuden kanssa aluetta läpi. Ehdinhän minä jopa kokeilla huntua, vaikka juuri olin julistanut etten huntu laita.
Mukaan tarttui ainoana ostoksena iso sateenvarjo. Toivottavasti hääsateenvarjolla on myös se vaikutus, että kun sellainen nyt löytyy, silloin ei sada. 

Huntu on Tuhkimotarinan valikoimissa. Ties, vaikka sittenkin kävisin tuon vielä kotiuttamassa.

Olikin jo aika siirtyä alas kakun toivossa, vastassamme ei ollut kakkua (sokerihiiri pettyi), vaan muodin ja tyylin asiantuntija Mirva Saukkola, sekä Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki, heidän kanssaan höpisimme lähemmäs tunnin pääosin sulhasen ja vieraiden pukeutumisesta.
Ja kävihan meitä moikkaamassa, rääppiäisillä itse Esko Eerikäinen. Jonka vierailua ihan hieman vaan kyseenalaistan, olisi voinut edes isosta fläppitaulusta lukea, ketkä ovat paikalla....

Kohta olikin aika suunnata Kotimaiseen hääpukunäytökseen, jossa valittiin vuoden suomalainen pukusuunnittelija ihka ensimmäisen kerran.

Heidi Tuisku

Hanna Talsi

Julia Dunejeva

Marika Mansikkamäki

Seija Arola

Minna Hepburn

Marjo Haapasalo

Aurora Raiskinen

Johanna Pohjanmies

Suvi Leinonen

Voiton vei Aurora Raiskinen, Revelations.

Oli aika etsiä O, kiertää vielä viimeiset tärpit  ja lähteä kohti Kamppia, ja turkua. Matkalukemisena toimi junassa uunituore Häät-lehti.

                   

Kotiin viemisiksi miitistä saimme mukaamme goodiebagit. Pussissa oli itselle tuttuja, ja hyvin rakkaita NYX meikkejä, Iberon hyödyllisiä hiustarvikkeita. Uutena tuttavuutena Madaran kuorintavoide ja Mia Höytö Cosmetics -kaunis sarjan puhdistusvaahto. Molempia olen jo ehtinyt kokeilla, ja varsinkin kuorintavoiteesta olin kuullut akne iholle pelkkää hyvää, ensimmäisen kerran jälkeen jäi kyllä hyvä maku suuhun :)

Lumi tuli heti tutkimaan olisiko pussissa ollut jotain kissoille.

Summasumraarum. Messut olivat kivat, intiimit ja pienet. Suurin osa palveluista oli tarkoitettu pääkaupunkiseutulaisille, ja vielä kun meillä on melkein kaikki hommattu emme kostuneet messuista oikeastaan ollenkaan. Ensimmäiset messut olisi pitänyt käydä jo paljon aikaisemmin.
Hääblogimiitti oli mahtava kokemus! Olis kiva saada kunnolla kasvot ihmisille, ketkä kirjoittelevat siellä ruudun toisella puolella.
Suuri kiitos messuista, eteenkin miitistä järjestäjille ja yhteistyökumppanille!

Karvakorvat häissä.

Tänään on eläinten päivä, hyvä syy siis kirjoittaa eläimistä häissä.
Me olemme molemmat kissaihmisiä, itse olen koko elämäni elänyt kissojen kanssa, O oli miettinyt kissan hankkimista ennen mun tapaamista.

Lumi asusti meillä, mun vanhemmilla ensimmäisestä kesästämme siihen asti, kun muutimme yhteen. Lakun hommasimme reilun vuoden päästä tästä. Olisi enää vaikea kuvitella elämää ilman näitä hölmöjä täystuhoja, joista ovat tulleet äärettömän rakkaat. 
Molemmat kissat on peräisin mun vanhemmilta, ja ovat keskenään biologisestikin veljekset, ainakin puolittain.

Laku ja Lumi

Varsinkin mulle oli alusta asti selvää, että kissamme tulevat jotenkin näkymään häissä.  Lähipiirikään ei varmasti ylläty tästä yhtään,  joulukortitkin lähtee toivotuksella; Laura, O ja pojat, ja meidän äiti mummittelee itseään kateille.

Yritin aluksi ehdottaa Valko-musta teemaa, yin ja yang tyylisesti. O hylkäsi tämän saman tien. Kissat oli tarkoitus ottaa mukaan meidän varaa päivä-kuvauksiin, Lumi ei kuitenkaan tykkää autosta eikä valjaista, idea hylättiin. Hääkuviin kissojakaan ei mitenkään fiksusti saa, ainakaan ilman vaatevahinkoja.

Aikamme mietittyämme päätin, että meille tulee kakkukoriste, jossa on hääpari ja kaksi kissaa.
Muutama muukin idea  meillä on hatussa, millä tavalla saadaan kissat mukaan salaisesti ujutettua häihin.

Näkyykö eläimet muiden häissä jollain tavalla?

Sulhasen häämessupäivitys.

Loppukesästä lupauduin Lauran mukaan häämessuille, ja Lauran aloitettua tämän blogin kirjoittamisen, sain vielä lisätehtäväksi kirjoittaa blogipäivityksen. 
Joten, ampu tulee, ontuvista kirjallisista lahjoistani huolimatta.

Etukäteen olin jopa hieman kauhuissani siitä, mitä tuleman pitää. Ei tavatonta, koska en muutoinkaan viihdy vastaavissa tapahtumissa, kauppakeskuksissa tai väenpaljouksissa, poikkeuksena festarit, pienessä sievässä. Mutta selvisinpä taas näistäkin ja sain mukaani jopa jotain itseäni kiinnostavaa lipuketta ja lappua.

Itse messualue oli kuitenkin sen verran pieni ja kokonaisuutena sulhasille suunnattuja näytteilleasettajia ei montaa ollut, mutta onneksi sentään joitain, joten kierros ja tutustuminen oli nopeasti tehty. Aikaa sain kulumaan huimat kaksi tuntia, joista suurin osa Lauran kanssa, ennen kuin hän katosi blogimiittiin. 
Hämmentävän vähän näytteilleasettajat yrittivät mitään tarjota mukaan, yleensä messuilla tottunut näytteilleasettajien jopa hieman ahdistavaksi käyvään tyrkytykseen. Kenties syy oli niinkin yksinkertainen, etten ollut sitä sopivaa kohderyhmää, eli häähullu ja sen saattoi kenties ajoittain aistia myös lähinnä hämmentyneiltä kasvoiltani.

Tulos ei oikeastaan ollut yllätys, koska häät ovat perinteisesti suurempi intohomo naisille kuin miehille ja se näkyi myös tarjonnassa. Jokin miesparkki tms. olisi ollut enemmän kuin tervetullut, sillä paikalta ei löytynyt mitään varsinaista nurkkausta, jonka olisin kokenut edes osittain viihtyisäksi turvapaikaksi, siksi siirryinkin pikaisen katselmuksen jälkeen merenrantakävelylle ja kahville Ruoholahden ostoskeskukseen josta lopulta taisin Kaapelitehtaalle, Lauraa odottamaan... ja odottamaan... ja odottamaan... ja odottamaan.
Häihin Laura sai ainakin joitain ideoita, mutta kirjoittaa niistä vielä itse. 

Paljakka handmade

 Ei oikeastaan ajankohtaista vielä häitä varten, mutta suutarin mainos täytyy laittaa talteen. Mittatilauskengät olisivat aivan mahtavat ja varmasti yksilölliset. Hintaluokaltaan vain harmittavasti tämän hetken budjetin ulkopuolella. Mutta joku päivä...

-O-

Väriä elämään - miesten pukusukat

Meillä on yhtenen pakkomielle, tarkemmin intohimo, molemmat pidämme värikkäsitä sukista. Ihan siinäkin määrin että jo töissä asiaan ollaan kiinnitetty huomiota. 

Erityisesti Happy socksit ovat yhteisiä lempareitamme.  
Ihanan värikkäitä sukkia, eikä tarvitse pyykkipäivän jälkeen kaivaa mittanauhaa esille, että mikäs musta sukka on minkäkin pari.

Keväällä pongasin ensimmäiset Happy Socks Dressed:it Sokokselta, ja pakkohan ne oli ostaa. Huippu muodikastahan kun miesten juhlapukeutumisessa oli saman väriset sukat ja taskuliina.
Niin kiikutin oranssit sukat kotiin, O oli ihan haltioissaan ja pääsivät jalkaan heti seuraavana viikonloppuna oleviin häihin.
 

Tänään kiikutin kotiin kolmannet sukat ajatuksena, että nämä olisi sitten ne sukat. Hintaa näillä sukilla on 20e kappale, mikä on muutama euro enemmän kun laadukkailla silkkisukilla. Onhan nämä nyt sata kertaa hauskemmat, kun mustat sukat.
Ja mikä jäänmurtaja! Pinkit sukat miehellä tumman puvun kanssa tilaisuuksissa, joihin ne sopii. Varmasti joku kommentoi. O sai ainakin heti osakseen naurua ja kyselyitä sukistaan.

O itse haluaisi käyttää häissä pinkkejä sukkia. Alottamattomana kaapissa odottaa harmaat ja pinkit. Jännityksellä odotan, kummat näistä päätyy ensi lauantaina jalkaan, ja kummat hän säästää häitä varten. Molemmat liippaa läheltä meidän teemavärejä. 
 

Onko ketään muuta ajatelut miehelle sukkia muussa värissä, kuin musta tai tummansininen?
Voisitko kuvitella sulhasella sukkia teemavärissä?
Tirskumista varsinkin pinkeistä sukista on alttarilla luvassa. 

Ollaanko me ihan kahjoja? :D

Postaus on tehty ihan puhtaasta rakkaudesta Happy Socksiin!