Blogini historia alkoi näistä kengistä.
Torstaina laitoin tosiaan siihen facebookissa olevaan sivuun viestiä, että ovatko ko. kenkäkaupat keskenään yhteyksissä, kun katuosoitteet on samat. Perjantaina viesti oltiin heti luettu, et vastausta. Odotin hermostuneena JOTAIN kohtaloa mun kengistä, ei mitään.
Tänään tartuin härkää sarvista, ja soitin luottokuntaan. Sieltä mulle vastattiin, että ko. firmaan pitäisi ottaa yhteyttä jokaisella mahdollisella tavalla, myös soittamalla. Minähän huonolla englannillani alkaisi kenekään britin kanssa vääntämään lontoota, laitetaampas siis sulho asialle.
Ensimmäiseen soittoon ei vastattu. Mutta toiseen. BINGO! Joku mies sieltä oli vastannut, ja alkoi selvittämään tilausta. Tilausnumeron saatuaan saimme selityksen. "Hän ei saanut minulle viestiä, koska ei osannut kirjoittaa sähköpostiositetta oikeen" Anteeksi mitä?????!
No, kengät olivat heiltä jo poistuneet, ja jonkun virheen vuoki olivat edelleen myynnissä heidän sivuillaan. Mies oli kuulemma ihan pelästynyt, kun oli uhattu ottaa yhteyttä Visaan.
Ei noille lontoota puhuville tulisi mieleen vaikka soittaa? Puhelinnumero kun oli pakollinen.
Noh, enivei, melkein heti puhelun loputtua, tuli pahoittelu viesti, ja koodi jolla saan seuraavasta ostoksesta -10%.
Sisäinen bridezilla herää henkiin, haukun kaikki pystyyn, jopa miehen, vaikka hän on parhaani mukaan auttanut mua koko kenkäepisodissa.
Ja mitä tekee tämän jälkeen mies? Tilaa tulevalle vaimolleen ne kengät Amazonista. MÄÄ EN KESTÄ!
Tiedän niiin astuvani oikean miehen kanssa alttarille. Harva mies tilaa naiselleen kenkiä!
Vuoden poikaystävä-titteli kolahti kyllä O:n nimiin seuraavaksi 100 vuodeksi.
Mä nyt ehkä sittenkin uskallan tilata häihin tavaraa muualtakin kun suomesta, ja budjetti ei veny ja pauku ihan hirveästi...
Muutama ihminen on jo blogini löytänyt. :) Kertokaa ihmeessä postausideoita. Oma pääni alkaa käydä vähän tyhjällä, ennen kun saan alkaa toden teolla kaiken tekemisen.
tiistai 14. kesäkuuta 2016
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Onnellisuus on pieniä asioita.
Kuinka iloiseksi tuleva morsian voi tulla keskustelusta isän kanssa? Todella! Ja syy on niin yksinkertainen, kun maitotonkat. Kyllä, luit oikeen. Mä oon kuukauden skitsonnu, etsinnyt vimmatusti netistä, kirppareilta ja jopa kaupasta sopu hintaisia maitotonkia. Ja ne löytyy lähempää, kun osasin arvata. Onnea on olla kotoisin vanhasta maatalosta.
Samalla kotireissulla etsin myös helmeimmät ikkunan pokat. Kun kesäloma koittaa, mä alan hiomaan ja maalaamaan niitä. Lopputuloksen näätte ensi kuussa.
425 päivää, ja mä oon ihan häähuumissa nyt. Miten mää maltan?
€€€€£££$$$
Hillo, fyffe, pätäkkä, massi, valuutta, oravannahka, ropo, fyrkka, kahiseva, tuohi.Raha. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Häiden budjetti. Ja sen kasaan haaliminen.
Raha, pakollinen asia elämisessä, josta on vaikea puhua, ja joka aiheuttaa paljon tappeluita.
Raha, ja budjetti nyt vaan liittyy olennaisena osana häitä. Se on karu fakta. Se, mistä raha haalitaan kasaan, on jokaisen parin oma asia, silti asia kaikkia kiinnostaa.
Ennen vanhaanhan oli tapana, että morsiamen vanhemmat, eteenkin isä maksaa tyttärelleen häät. Joillaan tapahtuu kai vieläkin näin? Jos se meillä alkaa olla jo harvinaisempaa, jenkkien hääohjelmissa sitä nähdään. Budjetit tosin saattaa siellä päin olla kuusi numeroisia...
Osa pareista menee toki lakki kourassa pankinjohtajan puheille nostamaan sitä ylihintaista kulutusluottoa, ja maksaa niitä häitään pois monta vuotta. Pahimmassa tapauksessa vielä silloinkin, kun ollaan jo erossa.
Me, tai lähinnä sulho, joka ei voi sietää rahan pyytämistä, kerjäämistä vanhemmilta päätimme, että säästetään häihin käytettävä summa. Yhdessä.
Molemmat kuitenkin kun käy kokoaika duunissa, homma ei hirmu vaikeaa ole. Tulevan rouvan vaan tarvitsee vähän vähetää noita shoppailuitaan. Hups. :D
Laskutoimitusten, ja muutamien exel-taulokon jälkeen meidän budjetiksi nousee väistämättä viisinumeroiseksi. Kymmenentuhatta!!!! Säästämme varmuudeksi 12tonnia, niin ei ainakaan tule epämiellyttäviä yllätyksiä.
Minä olen muutaman vuoden säästänyt pienen summan kerralla sukanvarteen, (= lue häitä varten)
Neiti matikka monen, monen laskutoimituksen jälkeen on päässyt lukemiin;
syyskuun loppuun mennessä meillä pitäisi olla kasassa 9000€. Silloin häihin on aikaa vuosi.
Sen jälkeen saadaan varata kirkko, vihdoin.
Tätä ennen meillä on toivottavasti juhlapaikka varattu, pitopalvelu tilattu, bändi ja valokuvaaja buukaattu. Sillon tiedämme sen oikean budjetin. Koristeita sun muita voi sitten ostaa muutenkin, jos sikseen tulee. Se on toki pois muista, mutta tämä ei maailmaa kaada. Jos tämä laskukaava pitää yhtään kutinsa, meillä on VUOSI aikaa säästää tonni. Eli vajaa 100e/kk.
Toki haluan säilyttää jokaisen kuitin pienemmistäkin ostoksista, että voi laskea sen tarkan summan (jos uskaltaa).
Onhan tämä kurjaa kesällä. Kaikki rahat menee säästöön. Mutta kerran se vaan kirpasee. Ja on vähemmän varaa käydä ostamassa toripullia ;)
Ja miksi me juuri kesällä säästetään?
a) lomarahat. ns ylimääräistä rahaa, joka menis kuitenkin turhuuteen muuten.
b) mun työ on sellainen, että kesällä nyt vaan on enemmän töitä.
c) o:n työpaikan vaihdos juuri lomakauden vaihtuessa. Näin hänellä ei ole päivääkään lomaa.
Ajoitaan me silti käydä Ruisrorockissa, huvipuistossa, tehdä joku pieni suomi retki jonnekkin. Suurin säästö tulee kesässä siitä, että meidän jokavuotuinen ulkomaanreissu ei tänä vuonna olis edes työtilanteesta johtuen mahdollista.
Miten me säästetään?O nyt on luontaisesti parempi säästämään, kun minä. Hänen rahansa ei mee vaatteisiin, kenkiin ja meikkeihin. Mun rahat menee meidän molempienkin vaatteisiin nykyään.
Minä olen kokenut hyväksi säästötavaksi sen, että palkkapäivänä menee suoraan säästöön summa x. Palkkakuitin saatuani ynnäilen, mitä mulla menee pakollisiin menoihin rahaa, ja laitan heti loput rahat säästötililleni. Tältä tililtä rahaa saadakseni mun pitäisi ajaa 100 kilometriä kotipaikkakunnalleni, ja mennä pankkiin. Vielä en ole niin pakottavaa rättiä, tai muuta tarpeellista löytänyt, että näin pitäisi tehdä.
O tekee myös kesällä ylitöitä, koska muiden lomailsessa se on mahdollista.
Ylipäänsä ollaan opeteltu elämään säästeliäämmin. Katsotaan mitä syödään, mikä on tarjouksessa, eikä osteta joka kauppareissu niitä oluita.
Ja ihanaa huomata, että joku on viikonlopun aikana löytänyt tiensä tähän blogi nuorikkoon. Olisi kiva, jos jättäisit jonkun kommentin jonnekkin. :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Häiden budjetti. Ja sen kasaan haaliminen.
Raha, pakollinen asia elämisessä, josta on vaikea puhua, ja joka aiheuttaa paljon tappeluita.
Raha, ja budjetti nyt vaan liittyy olennaisena osana häitä. Se on karu fakta. Se, mistä raha haalitaan kasaan, on jokaisen parin oma asia, silti asia kaikkia kiinnostaa.
Ennen vanhaanhan oli tapana, että morsiamen vanhemmat, eteenkin isä maksaa tyttärelleen häät. Joillaan tapahtuu kai vieläkin näin? Jos se meillä alkaa olla jo harvinaisempaa, jenkkien hääohjelmissa sitä nähdään. Budjetit tosin saattaa siellä päin olla kuusi numeroisia...
Osa pareista menee toki lakki kourassa pankinjohtajan puheille nostamaan sitä ylihintaista kulutusluottoa, ja maksaa niitä häitään pois monta vuotta. Pahimmassa tapauksessa vielä silloinkin, kun ollaan jo erossa.
Me, tai lähinnä sulho, joka ei voi sietää rahan pyytämistä, kerjäämistä vanhemmilta päätimme, että säästetään häihin käytettävä summa. Yhdessä.
Molemmat kuitenkin kun käy kokoaika duunissa, homma ei hirmu vaikeaa ole. Tulevan rouvan vaan tarvitsee vähän vähetää noita shoppailuitaan. Hups. :D
Laskutoimitusten, ja muutamien exel-taulokon jälkeen meidän budjetiksi nousee väistämättä viisinumeroiseksi. Kymmenentuhatta!!!! Säästämme varmuudeksi 12tonnia, niin ei ainakaan tule epämiellyttäviä yllätyksiä.
Minä olen muutaman vuoden säästänyt pienen summan kerralla sukanvarteen, (= lue häitä varten)
Neiti matikka monen, monen laskutoimituksen jälkeen on päässyt lukemiin;
syyskuun loppuun mennessä meillä pitäisi olla kasassa 9000€. Silloin häihin on aikaa vuosi.
Sen jälkeen saadaan varata kirkko, vihdoin.
Tätä ennen meillä on toivottavasti juhlapaikka varattu, pitopalvelu tilattu, bändi ja valokuvaaja buukaattu. Sillon tiedämme sen oikean budjetin. Koristeita sun muita voi sitten ostaa muutenkin, jos sikseen tulee. Se on toki pois muista, mutta tämä ei maailmaa kaada. Jos tämä laskukaava pitää yhtään kutinsa, meillä on VUOSI aikaa säästää tonni. Eli vajaa 100e/kk.
Toki haluan säilyttää jokaisen kuitin pienemmistäkin ostoksista, että voi laskea sen tarkan summan (jos uskaltaa).
Onhan tämä kurjaa kesällä. Kaikki rahat menee säästöön. Mutta kerran se vaan kirpasee. Ja on vähemmän varaa käydä ostamassa toripullia ;)
Ja miksi me juuri kesällä säästetään?
a) lomarahat. ns ylimääräistä rahaa, joka menis kuitenkin turhuuteen muuten.
b) mun työ on sellainen, että kesällä nyt vaan on enemmän töitä.
c) o:n työpaikan vaihdos juuri lomakauden vaihtuessa. Näin hänellä ei ole päivääkään lomaa.
Ajoitaan me silti käydä Ruisrorockissa, huvipuistossa, tehdä joku pieni suomi retki jonnekkin. Suurin säästö tulee kesässä siitä, että meidän jokavuotuinen ulkomaanreissu ei tänä vuonna olis edes työtilanteesta johtuen mahdollista.
Miten me säästetään?O nyt on luontaisesti parempi säästämään, kun minä. Hänen rahansa ei mee vaatteisiin, kenkiin ja meikkeihin. Mun rahat menee meidän molempienkin vaatteisiin nykyään.
Minä olen kokenut hyväksi säästötavaksi sen, että palkkapäivänä menee suoraan säästöön summa x. Palkkakuitin saatuani ynnäilen, mitä mulla menee pakollisiin menoihin rahaa, ja laitan heti loput rahat säästötililleni. Tältä tililtä rahaa saadakseni mun pitäisi ajaa 100 kilometriä kotipaikkakunnalleni, ja mennä pankkiin. Vielä en ole niin pakottavaa rättiä, tai muuta tarpeellista löytänyt, että näin pitäisi tehdä.
O tekee myös kesällä ylitöitä, koska muiden lomailsessa se on mahdollista.
Ylipäänsä ollaan opeteltu elämään säästeliäämmin. Katsotaan mitä syödään, mikä on tarjouksessa, eikä osteta joka kauppareissu niitä oluita.
Ja ihanaa huomata, että joku on viikonlopun aikana löytänyt tiensä tähän blogi nuorikkoon. Olisi kiva, jos jättäisit jonkun kommentin jonnekkin. :)
Mukavaa alkanutta viikkoa!
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Ketä kutsua häihin?
Ensimmäisten asioiden joukossa, kun häitä alkaa suunnittelemaan, laaditaan vieraslista.
Niin myös meillä. Revittiin hiuksia omasta ja toisen päästä, purtiin kynsiä, ja nieltiin tappiot.
Mutta, onko ihmisiä pakko kutsua pakosta? Meidän mielestä ei.
On toki eria asia, jos vanhemmat kustantavat noin kaiken, sillon heillä on myös jonkinlainen päätösvalta siihen, ketä heidän rahoillaan estitään. Mutta me, niinkun nykyään varmaan suurinosa pareistaan maksavat häänsä itse. Sillon meillä on päätösvalta.
Häät on meidän päivä, mä en halua juhlimaan, ilkeasti sanottuna syömään ja juomaan meidän piikkiin ihmisiä, joista en pätkääkään pidä. Ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä maksimissaan kerran vuodessa sukujuhlissa, jos silloinkaan. On ihmisiä, joita meidän nyt ehkä on kuitenkin pakko kutsua, vaikka heidän käytös on erittäin loukkaavaa meitä kohtaa.
Miten vetää sitten se kultainen kaskitie, ketä kutsutaan?
Sen kun tietäisi. Sitä tässä ollaan pyöritetty monta kuukautta. Hyväksi tavaksi päätimme sen, että ne, kenen kanssa emme ole kihlautumisen jälkeen missään tekemisissä, heidät karsitaan automaattisesti listalta. Siinä meni kaksi mun serkkua. Oikeastaan kolme. Mutta kun sen yhden haluaisin kutsua. Hän ei ole facebookissa, ja näin ollen nykypäivänä yhteydenotto on hyvin hankalaa.
Yhden serkun kanssa jutellaan välillä facebookissa, ja whatsapissa, ja hän onkin minulle aika neutraali.
Onko sitten tyhmää kutsua häihin isän serkku, ja oman pikkuserkun lapsi lapsineen?
Ei, jos he ovat muutenkin mukana elämässä, ja tietävät mitä meillekkin kuuluu.
Voiko joku loukkaantua? -Voi. Ensimmäisenä varmasti meidän äiti. Jonka puolen sukulaisia en haluaisi kutsua. Ja tajuttuaan, että meillä on häät, myös loput sukulaiset.
Mitä mä siinä sitten menettäisin? En omasta mielestäni mitään. Pari facebook kaveria, ja ehkä pari joulukorttia vähemmän?
Ja mites sitten sellaiset, joiden häissä on itse ollut, pitääkö ne kutsua häihin? Kai ne pitää, ainakin sulhasen mielestä. Tällä kaavalla saamme hänen kaikki serkut mukaan. Yhdeksän kappaletta, ja siihen päälle puolisot ja jälkikasvu.
Ja sitten ne kaverit. Itselläni on vain muutama kaveri, kenen kanssa olen tekemisissä enemmän, ja kenet myös O tuntee, he eivät ole ongelma. Meillä on aina hauskaa.
Mutta nuo puoliskon kaverit. Niitä on paljon! Kaikkia emme voi kutsua, ihan vaan sen takia, että loppuu tila kasken. Mitenkä erottelu sitten tapahtuu? Ne, keiden kanssa sulho on liikkunut muutenkin kun vaan porukassa ovat fine. He saavat kutsun.
Mutta, vetääkö osa porukasta herne-maissi-paprikat nenäänsä, se jää nähtäväksi.
Entä ne lapset sitten? Niiiin. välillä haluan lapsettomat häät, välillä tietyn kellon ajan, mihin mennessä lapset lähtisivät pois. Joskus taas, että pikkuväki tapsuttelisi mukana. Tosiasiahan on se, että jos lapset tulee mukaan, on alle 15-vuotiaita tulossa semmonen reilu 20. Ja miten paljon porukka tässä reilussa vuodessa sikiää :D
Olipa sekava postaus. Niin on sekavat ajatuksetkin. Ajatusten purkaminenkaan ei yhtään helpottanut kyllä tätä mietintää, oikeastaan päin vastoin.
Nyt listalla on noin 80 aikuisen nimeä. lapset siihen päälle. 80 olis se optimaalinen määrä. Yli 100 henkilöä on jo paljon. Saisin ainakin ne suuret häät.
//Edit. Me nyt ollana päätetty kutsua serkut ja kaimat. Kaikesta huolimatta. Niellään tappio, saadaan vanhemmat tyytyväisiksi! Syön asian suhteen sanani.
Niin myös meillä. Revittiin hiuksia omasta ja toisen päästä, purtiin kynsiä, ja nieltiin tappiot.
Mutta, onko ihmisiä pakko kutsua pakosta? Meidän mielestä ei.
On toki eria asia, jos vanhemmat kustantavat noin kaiken, sillon heillä on myös jonkinlainen päätösvalta siihen, ketä heidän rahoillaan estitään. Mutta me, niinkun nykyään varmaan suurinosa pareistaan maksavat häänsä itse. Sillon meillä on päätösvalta.
Häät on meidän päivä, mä en halua juhlimaan, ilkeasti sanottuna syömään ja juomaan meidän piikkiin ihmisiä, joista en pätkääkään pidä. Ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä maksimissaan kerran vuodessa sukujuhlissa, jos silloinkaan. On ihmisiä, joita meidän nyt ehkä on kuitenkin pakko kutsua, vaikka heidän käytös on erittäin loukkaavaa meitä kohtaa.
Miten vetää sitten se kultainen kaskitie, ketä kutsutaan?
Sen kun tietäisi. Sitä tässä ollaan pyöritetty monta kuukautta. Hyväksi tavaksi päätimme sen, että ne, kenen kanssa emme ole kihlautumisen jälkeen missään tekemisissä, heidät karsitaan automaattisesti listalta. Siinä meni kaksi mun serkkua. Oikeastaan kolme. Mutta kun sen yhden haluaisin kutsua. Hän ei ole facebookissa, ja näin ollen nykypäivänä yhteydenotto on hyvin hankalaa.
Yhden serkun kanssa jutellaan välillä facebookissa, ja whatsapissa, ja hän onkin minulle aika neutraali.
Onko sitten tyhmää kutsua häihin isän serkku, ja oman pikkuserkun lapsi lapsineen?
Ei, jos he ovat muutenkin mukana elämässä, ja tietävät mitä meillekkin kuuluu.
Voiko joku loukkaantua? -Voi. Ensimmäisenä varmasti meidän äiti. Jonka puolen sukulaisia en haluaisi kutsua. Ja tajuttuaan, että meillä on häät, myös loput sukulaiset.
Mitä mä siinä sitten menettäisin? En omasta mielestäni mitään. Pari facebook kaveria, ja ehkä pari joulukorttia vähemmän?
Ja mites sitten sellaiset, joiden häissä on itse ollut, pitääkö ne kutsua häihin? Kai ne pitää, ainakin sulhasen mielestä. Tällä kaavalla saamme hänen kaikki serkut mukaan. Yhdeksän kappaletta, ja siihen päälle puolisot ja jälkikasvu.
Ja sitten ne kaverit. Itselläni on vain muutama kaveri, kenen kanssa olen tekemisissä enemmän, ja kenet myös O tuntee, he eivät ole ongelma. Meillä on aina hauskaa.
Mutta nuo puoliskon kaverit. Niitä on paljon! Kaikkia emme voi kutsua, ihan vaan sen takia, että loppuu tila kasken. Mitenkä erottelu sitten tapahtuu? Ne, keiden kanssa sulho on liikkunut muutenkin kun vaan porukassa ovat fine. He saavat kutsun.
Mutta, vetääkö osa porukasta herne-maissi-paprikat nenäänsä, se jää nähtäväksi.
Entä ne lapset sitten? Niiiin. välillä haluan lapsettomat häät, välillä tietyn kellon ajan, mihin mennessä lapset lähtisivät pois. Joskus taas, että pikkuväki tapsuttelisi mukana. Tosiasiahan on se, että jos lapset tulee mukaan, on alle 15-vuotiaita tulossa semmonen reilu 20. Ja miten paljon porukka tässä reilussa vuodessa sikiää :D
Olipa sekava postaus. Niin on sekavat ajatuksetkin. Ajatusten purkaminenkaan ei yhtään helpottanut kyllä tätä mietintää, oikeastaan päin vastoin.
Nyt listalla on noin 80 aikuisen nimeä. lapset siihen päälle. 80 olis se optimaalinen määrä. Yli 100 henkilöä on jo paljon. Saisin ainakin ne suuret häät.
//Edit. Me nyt ollana päätetty kutsua serkut ja kaimat. Kaikesta huolimatta. Niellään tappio, saadaan vanhemmat tyytyväisiksi! Syön asian suhteen sanani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)