Kun itse teet elämästäsi julkista

Vihdoin tämä flunssa ollaan selätetty, lääkkeitä on mennyt kyllä kassi kaupalla. Syy blogi hiljaisuuteen johtui osittain flunssasta, joka vei kyllä kaikki voimat. Myös posti on aiheuttanut harmaita hiuksia. 
Ja oli siihen yksi syy sekin, että mun piti hartaasti miettiä oman pääni sisällä, mitä haluan kirjoittaa julkisesti mun, ja meidän elämästä nettiin.
Nykypäivänä kun internet on melkein kun maailma, jonka ympärillä kaikki pyörii. Johon päätyy kaikki tieto jopa itsensä haluamatta. Saatikka, kun itse kirjoitat asioista, jopa itsellesi aroista asioista ja joita et ikinä saa bittiavaruudesta pois.

Kuva

Bloggaaja saa osakseen ämpäri kaupalla kuraa, ihan tahtomattaankin. Ihmisten on helppo anonyymi-naaman takaa haukkua mitä pahimman kerran ihmistä, joka kirjoittaa elämästään omalla nimellään ja naamallaan. Olen saanut tätä ripulia niskaan.
Ihmiset kuitenkin kokevat, että heidän mielipiteensä ja tekonsa ovat paremmat, kun toisen ja jos teet jotain eri tavalla, sinua on oikeus haukkua.

Kuva

Perustin itse tämän blogin itselleni eräänlaiseksi päiväkirjaksi, kun lukijamäärä alkoi kasvaa, minusta on ollut hauskaa huomata, miten ehkä muut löytävät vinkkejä omiinkin häihinsä. Ainakin yleisempiä diy-postauksia on etsitty, ja ihan mukava määrä on google-haun perusteella tiensä löytänyt lukemaan etsityitä vinkkejä.

Sitten se Facebook. Häät 2017! ryhmä, jossa on ankarasti kielletty juttujen levittäminen. Olisihan se ihme, jos ei 6000 ihmisen joukkoon mahtuisi niitä, joita ei ole järjellä siunattu. Niin sieltäkin vaan muutaman kerran on levinnyt feissarimokiin juttuja, jotka eivät edes olleet hauskoja.
Molemmat paikat ovat sellaisia, mihin saa purkaa tunteitaan, ja joista saa apua. Useimmat kuitenkin järjestävät ensimmäisiä häitään, ihan kaikki asiat eivät kuulu yleissivistykseen, ja apua saa jo järjestelyissä pidemmällä oleville kanssasisaruksilta.
Muistakaa aina hyvät käytöstavat siellä ruudun toisella puolella. Väärät liikkeet näppäimillä saattaa toisesta tuntua puukon iskuna suoraan sydämeen.
Nettikiusaaminen, anonyymina tai nimellä on kiusaamista siinä, missä muukin kiusaaminen. Usein myös julmempaa kuin päin naamaa tapahtuva, koska toiselle on helpompi kirjoittaa asioita kun sanoa suoraa päin naamaa.
Mieti siis toisenkin kerran, ennen kun painat enter:iä, tai copy-paste:a.

Kuva

... And silver sixpence in her shoe

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä on käyty täällä blogissa läpi, ja nyt saan sinetöidän vanhan lorun vielä tuolla kuuden pennin kolikolla.

O tilasi minulle tämän kolikon, vuonna 1817 painetun hopearahan. Joten niinhän siinä käy, että tämä morsian astelee alttarille kolikko kengässään :D
Hölmöä ehkä, mutta omalla tavallaan hauskaa.

Minusta oli ihana idea, että O tilasi minulle kolikon, jossa on tuo -17 lopussa. Kolikko on varmasti 200 vuoden aikana nähnyt vaikka mitä elämää. Ja nyt se tulee näkemään yhdet häät. Ja sen jälkeen alkaa sen eläkepäivät minun häämuistojeni keskellä.

Tuleeko joillekkin muulle kuuden pennin kolikko kenkään?

Kakkukoriste

Sairastuvalta päivää! Niinhän siinä kävi, että joku ilkeä kevätflunssa löysi tiensä tännekkin. Viikko menny puoliteholla, työpäivän jälkeen kääriydytty peiton alle ja siellä ollaan pysytty uskollisesti, kunnes taas tarvitsee töihin lähteä.

Ja sitten asiaan!
Olen muutamaan kertaan puhunut, miten haluaisimme meidän pojat, rakkaat karvaperseet, kissamme jotenkin mukaan häihin.

 
Kuviin ottaminen on sula mahdottomuus, kynnet repisivät minun puvun, enkä halua edes ajatella mitä O:n vuokrapuvulle kävisi.  Joten konkreettisesti kissoja häihin ei tule. Snif.
Muutama ässä on hihassa, kaikkea en paljasta ennen häitä, mutta tämän kakkukoristeen halusin esitellä, molemmat pidimme tästä. Sopii meille, kun nyrkki silmään.

Vielä, kun nuo kissat on tuossa niin, kun meidänkin kissat ovat. Meidän vanhempi poika, nimetty minun kissaksi on yleensä se maltillinen tapaus, ja koristeessa se istuu nätisti morsiamen takana.
Kun taas meidän nuorimmainen, aina kurottelemassa mikä vähänkään liikkuu. Varmasti kävisi O:n puvun noihin härpäkkeihin kiinni, kun näkisi.

Koriste on tilattu saksan Amazonista. Koska halusimme muovisen, ja suomesta emme löytäneet sopivaa. Puisia olisi löytynyt, mutta niitä on hankala pestä, muovista voi pestä niin paljon kun haluaa.
 
Mitäs pidätte?  
Tuleeko muille kakkukoristeisiin eläimiä? :)